Miksei mitään tapahdu?

Kevät viipyilee ja kiduttaa. Tulee kierrellen. Kuten lokki laiturilla lojuvaa särkeä hakemaan.
Tulis edes ne lokit!
Mä haluan kevääni haukan syöksynä kohti saalista, silmänräpäyksenä, avuttomana kiljahduksena ja sydämentykytyksenä ja korvissa humisevana hiljaisuutena!!

Sitä tulee levottomaksi.
Tulis nyt edes jotain.
Muutosta.

Kuva: National Geographic http://news.nationalgeographic.com

Katson päivittäin eri kaupunkien asunnot, työpaikat, vauvakuumepalstat, Ikean (ja pankkitilin).
M i t ä ä n ei tapahdu missään. Siis mun elämässä ja se on missään.

Mullahan on strategia. Tavoitteisiin pääsee vain pitkäjänteisellä suunnittelulla ja ohjaamalla toimintaa ja päätöksiä niitä kohti. Kimpoilemalla ei pääse kuin seinältä sille vastakkaiselle. Miten se nyt voi olla niin vaikeeta.

Keväthulluus.
Pahenee vuosi vuodelta, kuten allergiaoireetkin.

Mut mitä sun pitäisi tehdä, pitäis olla jotenkin niin smooth

Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa

Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa.

Miten pääsisit käsiksi ajatukseen, joka sua väijyy mielenperukoilla,

eikä päästä otteestaan ennen kuin huomaat, ettei lastenlippu enää kelpaa.

Menisit kotiin ja kampaisit tukkas.

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa

Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

~Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti~