Kolmekymppiintymisen huomaa siitä, että kolmepäiväiset suunnitelmat alkaa vaihtua kolmevuotissuunnitelmiin. Mulla muhii parhaillaan jonkunlainen kriisi, joka on pannut laittamaan asioita paperille...
Elämä on murroksessa. Taas. Ainahan tää mun on. Tai sanotaanko näin, että elämä tässä kohtaa huutaa ennenkaikkea arvovalintoja, mutta nyt jo tiedossa oleva muutos on tapahtumassa niiden lisäksi parin vuoden sisään myös työ- ja opiskeluelämässä ja tavoitelistalla on myös mm. auto, asunto, vauva. Niin ja se mies.
Alan kuitenkin ymmärtää, että tämä vaatii suunnitelmallisuutta. Onnellisia sattumia toki myös, mutta päämäärän saavuttaa todennäköisemmin, jos edes yrittää kulkea sitä kohti. Oon kaiketi tosi jälkeenjäänyt, mutta tälläiset asiat on pulpahtanu mun mieleen vasta nyt :D
Oonkin nyt oikein listannut unelmia, aikatauluja ja budjetteja! Kaiken tämän tohinoimisen lomassa; muutto kommuunista kävi pari viikkoa sitten ja täällä myö nyt pidetään keskenään likan kanssa isoa tupaa pystyssä. Tai ei tämä meidän kotikolo ole kuin rapiat 60 neliöinen kaksio, mutta talossa on tyhjää tilaa parisataa semmosta... Välillä on vähän orpoa... Asunnon oven lukko hajosi alkuviikosta -sillähän ei sinänsä väliä ole, kun ei täällä muita ole- mutta tänään vasta sain aikaiseksi soittaa huoltomiehelle asiasta. Näin vanhaan lukkoon ei kuulemma löydy enää jousia, niin se otti naapuriasunnon lukon ja sano että varmaan menee vaihtoon koko torpan lukot sitte. Hahhah. Voin kyllä kuulemma mennä hänen luokseen, jos alkaa pelottaa XD Pyykinpesukone on aiheuttanut harmaita hiuksia, taloudellisia vaikeuksia ja selkäkipuja...lattiat on rumat...mutta ikkunat on kauniit ja tiiviit, patterit lämpenee ja vettä tulee hanasta. Ja suihkusta, kun on ensin siirtänyt pesukonetta päästäkseen sinne. Kyllä tästä hyvä tulee.
Sijainti on erinomainen about sata metriä torilta. Aah, antaa sataa vaan räntää ja lunta. Mä en kisko tänä talvena ketään pulkassa kissanhiekkojen ja kauppakassien kanssa paria kilometriä, tai taiteile nuoskapyryssä fillarilla lastenistuimen kanssa neljää kilometriä. Me vedetään huppu päähän ja lampsitaan lehmusten alta päiväkotiin.
Mutta jotta vierivä kivi ei sammaloituisi. Aattelin toteuttaa pari unelmaa.
I'm not weird. I'm limited edition.
Elämä on murroksessa. Taas. Ainahan tää mun on. Tai sanotaanko näin, että elämä tässä kohtaa huutaa ennenkaikkea arvovalintoja, mutta nyt jo tiedossa oleva muutos on tapahtumassa niiden lisäksi parin vuoden sisään myös työ- ja opiskeluelämässä ja tavoitelistalla on myös mm. auto, asunto, vauva. Niin ja se mies.
Alan kuitenkin ymmärtää, että tämä vaatii suunnitelmallisuutta. Onnellisia sattumia toki myös, mutta päämäärän saavuttaa todennäköisemmin, jos edes yrittää kulkea sitä kohti. Oon kaiketi tosi jälkeenjäänyt, mutta tälläiset asiat on pulpahtanu mun mieleen vasta nyt :D
Oonkin nyt oikein listannut unelmia, aikatauluja ja budjetteja! Kaiken tämän tohinoimisen lomassa; muutto kommuunista kävi pari viikkoa sitten ja täällä myö nyt pidetään keskenään likan kanssa isoa tupaa pystyssä. Tai ei tämä meidän kotikolo ole kuin rapiat 60 neliöinen kaksio, mutta talossa on tyhjää tilaa parisataa semmosta... Välillä on vähän orpoa... Asunnon oven lukko hajosi alkuviikosta -sillähän ei sinänsä väliä ole, kun ei täällä muita ole- mutta tänään vasta sain aikaiseksi soittaa huoltomiehelle asiasta. Näin vanhaan lukkoon ei kuulemma löydy enää jousia, niin se otti naapuriasunnon lukon ja sano että varmaan menee vaihtoon koko torpan lukot sitte. Hahhah. Voin kyllä kuulemma mennä hänen luokseen, jos alkaa pelottaa XD Pyykinpesukone on aiheuttanut harmaita hiuksia, taloudellisia vaikeuksia ja selkäkipuja...lattiat on rumat...mutta ikkunat on kauniit ja tiiviit, patterit lämpenee ja vettä tulee hanasta. Ja suihkusta, kun on ensin siirtänyt pesukonetta päästäkseen sinne. Kyllä tästä hyvä tulee.
Sijainti on erinomainen about sata metriä torilta. Aah, antaa sataa vaan räntää ja lunta. Mä en kisko tänä talvena ketään pulkassa kissanhiekkojen ja kauppakassien kanssa paria kilometriä, tai taiteile nuoskapyryssä fillarilla lastenistuimen kanssa neljää kilometriä. Me vedetään huppu päähän ja lampsitaan lehmusten alta päiväkotiin.
Mutta jotta vierivä kivi ei sammaloituisi. Aattelin toteuttaa pari unelmaa.
I'm not weird. I'm limited edition.
