Ei löydy Lehtolaista mun yöpöydältä tänä jouluna (ei tosin aiempinakaan)... Mikä ei kuulu joukkoon?
 |
| Kevyttä lomalukemista... |
lauantai 29. joulukuuta 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
30 years gone 3 days to go.
Niin sitä nyt on ensimmäinen vuorokausi eletty neljättä vuosikymmenettä tätä elämää.
Varmaan piti olla vähän toisennäkönen tämä la vita mia tässä kohtaa, jos parikymppisenä ois kysytty. Mutta elämä ei onneksi kysy vaan tekee itsestään ihan itsensä näköisen :)
Hukkaan ei oo heitetty vuosia yhtäkään, sen todisti eilen kevan kuusisivuinen työeläkeotekin. Ei summilla, mutta työpaikoilla. Eilen oli hyviä keskusteluja nelikymppisten neitokaisten kanssa. Että mikäs tässä ollessa; 20 tiukkaa vuotta takana ja toiset 20 edessä!
Kolme yötä sen sijaan on edessä joululomaan. Jotenkin ollut semmoinen tahti tässä joulukuussa, että kyllä sen tarpeessa ollaankin. Lievää sisustussuunnitelmaa lukuunottamatta ei ole suurempaa ohjelmaa tulossa. Paitsi ellei tietty jotain extempore-juttuja ;)
Joulun aion viettää kotomaisemissa lähipiiriläisten kesken, rennosti lötkömötkötellen ja herkutellen. Piparkakkutalon leivoin lauantaina ja ehkä ensimmäistä kertaa se jopa onnistui!
Asettelin mökkeröisen pahvin ja styroksin päälle. Palapeili toimii jäätyneenä lampena, jossa ankat luistelevat (?!). Sisällä palaa tietenkin jouluvalot ja tontut kurkistelevat nurkan takaa :)
Joulukoristeet laiteltiin sunnuntaina. Historiallisesti lähdetään myös aitoa kuusta hakemaan tänään, ensimmäistä kertaa noin 18 vuoteen isän kanssa ja ensimmäistä kertaa myös minun tupaani tulee ainoastaan oikea kuusi. Oletan kissamummojen olevan jo niin vanhoja, etteivät moisesta enää niin innostu...
Joulun kohokohta ehdottomasti myös se, kun ensimmäistä kertaa avaa jouluradion ja sieltä sattuu juuri tulemaan yksi lemppareista, Tulkoon joulu.
Tulkoon tosiaan!
Joulu on mun lemppari! :)
Tänä jouluna jää ainoastaan harmittamaan saunan uupuminen, mutta täytyy jotain muuta kivaa keksiä siihen kohtaan... Jos uimaan?
Varmaan piti olla vähän toisennäkönen tämä la vita mia tässä kohtaa, jos parikymppisenä ois kysytty. Mutta elämä ei onneksi kysy vaan tekee itsestään ihan itsensä näköisen :)
Hukkaan ei oo heitetty vuosia yhtäkään, sen todisti eilen kevan kuusisivuinen työeläkeotekin. Ei summilla, mutta työpaikoilla. Eilen oli hyviä keskusteluja nelikymppisten neitokaisten kanssa. Että mikäs tässä ollessa; 20 tiukkaa vuotta takana ja toiset 20 edessä!
Kolme yötä sen sijaan on edessä joululomaan. Jotenkin ollut semmoinen tahti tässä joulukuussa, että kyllä sen tarpeessa ollaankin. Lievää sisustussuunnitelmaa lukuunottamatta ei ole suurempaa ohjelmaa tulossa. Paitsi ellei tietty jotain extempore-juttuja ;)
Joulun aion viettää kotomaisemissa lähipiiriläisten kesken, rennosti lötkömötkötellen ja herkutellen. Piparkakkutalon leivoin lauantaina ja ehkä ensimmäistä kertaa se jopa onnistui!
Asettelin mökkeröisen pahvin ja styroksin päälle. Palapeili toimii jäätyneenä lampena, jossa ankat luistelevat (?!). Sisällä palaa tietenkin jouluvalot ja tontut kurkistelevat nurkan takaa :)
Joulukoristeet laiteltiin sunnuntaina. Historiallisesti lähdetään myös aitoa kuusta hakemaan tänään, ensimmäistä kertaa noin 18 vuoteen isän kanssa ja ensimmäistä kertaa myös minun tupaani tulee ainoastaan oikea kuusi. Oletan kissamummojen olevan jo niin vanhoja, etteivät moisesta enää niin innostu...
Joulun kohokohta ehdottomasti myös se, kun ensimmäistä kertaa avaa jouluradion ja sieltä sattuu juuri tulemaan yksi lemppareista, Tulkoon joulu.
Tulkoon tosiaan!
Joulu on mun lemppari! :)
Tänä jouluna jää ainoastaan harmittamaan saunan uupuminen, mutta täytyy jotain muuta kivaa keksiä siihen kohtaan... Jos uimaan?
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Mitäpä jos...
Tämä useemman viikon kaunis korvamato se vaan jatkaa luikerteluaan mielen sopukoissa.
Varsinkin vauvaprojektin tiimoilta.
Mitäpä jos...
...se on vakavasti sairas? mihin laitan isomman?
... jos isompi sairastuu? mihin laitan pienemmän?
... jos tuleekin kaksoset?
...vähäinenkin turvaverkko kapenee? kovin paljon ei nytkään voi sen varaan laskea, kuinka paljon on liikaa?
...synnytys? aikainen, myöhäinen, nopea, minulle käy jotain? sektio? missä taas isompi on?
...en tulekaan raskaaksi? jos ongelmia on miehen puolella? tai itselläni? minne asti mennään ja mitä sitten tapahtuu?
...kilpirauhanen vaikuttaa? ennen, aikana tai jälkeen? vauvaan tai minuun?
...asunto jää pieneksi? tai se myydään? minne sitten mennään?
...jos rahat ei riitäkään?
...jos isä ei haluakaan isäksi?
...jos isompi on kovin mustasukkainen? satuttaa vauvaa? riittääkö minulla silmät ja syli?
...jos isä onkin mustasukkainen? isommasta, minusta tai itestään? tai mitä jos se löytää jonkun joka sotkee kuviot? tai minä itse?
...jos reissaaminen pilaa lapsen elämän? jos olen kohtuuton ja itsekäs tietoisesti järjestän risaisen lapsuuden?
Tai mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
http://www.youtube.com/watch?v=hVHXQaDKrb8
Varsinkin vauvaprojektin tiimoilta.
Mitäpä jos...
...se on vakavasti sairas? mihin laitan isomman?
... jos isompi sairastuu? mihin laitan pienemmän?
... jos tuleekin kaksoset?
...vähäinenkin turvaverkko kapenee? kovin paljon ei nytkään voi sen varaan laskea, kuinka paljon on liikaa?
...synnytys? aikainen, myöhäinen, nopea, minulle käy jotain? sektio? missä taas isompi on?
...en tulekaan raskaaksi? jos ongelmia on miehen puolella? tai itselläni? minne asti mennään ja mitä sitten tapahtuu?
...kilpirauhanen vaikuttaa? ennen, aikana tai jälkeen? vauvaan tai minuun?
...asunto jää pieneksi? tai se myydään? minne sitten mennään?
...jos rahat ei riitäkään?
...jos isä ei haluakaan isäksi?
...jos isompi on kovin mustasukkainen? satuttaa vauvaa? riittääkö minulla silmät ja syli?
...jos isä onkin mustasukkainen? isommasta, minusta tai itestään? tai mitä jos se löytää jonkun joka sotkee kuviot? tai minä itse?
...jos reissaaminen pilaa lapsen elämän? jos olen kohtuuton ja itsekäs tietoisesti järjestän risaisen lapsuuden?
Tai mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
http://www.youtube.com/watch?v=hVHXQaDKrb8
maanantai 10. joulukuuta 2012
Diagnoosi E05.0
Mun on jo piiiitkään pitäny kirjottaa tästä miun tauvista.
Ei siksi, että asiaa haluaisin mitenkään purkaa. Vaan siksi, että kun sinä Basedowin tautiin sairastunut googlaat diagnoosisi, ja saat hakutuloksena tälläisiä...
... niin päätyisit ennemmin tai myöhemmin tännekin ja lopetat sen itkemisen.
Diagnoosi on pysyvä, taudinkuva ei. Eikä sinusta tule tuon näköistä.
Minä itkin silmät päästäni (heh heh) syyskuun alussa vuonna 2009.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireita en huomannut (jälkikäteen olen toki spekuloinut mm. järjettömällä energiamäärällä; oltuani päivän töissä 12-21 jatkoin remontoimalla asuntoa yömyöhiin, normaalin kodin ja lapsenhoidon lisäksi, uin, pyöräilin, tulin ja menin kuin päätön kana koko kesän). Kesällä huomasin usein meikanneeni toisen silmäni eri tavalla. Valokuvissa toinen silmä alkoi näyttää erilaiselta. Lopulta ymmärsin, että toinen silmäni myös jatkuvasti vuotaa vettä, on väsynyt ja aiheuttaa kaksoiskuvia (jotka toinen silmä sujuvasti korjasi). Varasin nolostellen ajan terveyskeskuslääkärille, koska silmäni tuijottaa. Läksin seuraavana päivänä kiireellisenä neurologiseen päivystykseen keskussairaalaan. Jostain syystä kilpirauhaskokeet otettiin vasta viimeisenä, kun kasvaimet ja muut pullistelevat mahdollisuudet oli ensin suljettu pois. Toispuoleinen Basedow on harvinainen. Silmäni ulkoni pahimmillaan noin 5mm. Sain siihen hoidoksi 12 viikon ajan kerran viikossa järeän kortisonitiputuksen sekä erilaisia tippoja helpottamaan vuotamista ja kuivumista. Kilpirauhasen liikatoimintaa alettiin hoitamaan myös tietenkin välittömästi Tyrazolilla. Liikatoiminta ja Basedow ei ole varsinaisesti elintapasairaus, mutta tupakointi pahentaa oireita. Lopetin samana iltana päivystyksestä tultuani, poltettuani kymmenen vuotta. Eipä tarvinnut kuin peiliin katsoa, niin ei tupakka enää maistunut. Päätös on pitänyt jo 3,5 vuotta. Toinen taudin laukaiseva tekijä on henkinen stressi. Tuokaa minulle stressitön pienen lapsen yksinhuoltajaäiti... Tätä en kyllä oikeasti tunnusta. En juurikaan ole kokenut stressaavani vaikka elossa on millaista prässiä ollut. Mutta olen kyllä luonteeltani vilkas, kärsimätön ja "hermostunut", ehkä se stressaa elimistöä?! Tai ehkä stressaan alitajuisesti?! Who knows...
Samalla tuli tuupattua elämänarvoja uuteen suuntaan. Lähipiirissä on kyllä vakaviakin, kroonisia sairauksia joka lähtöön, mutta kun arpa osui omaan naamaan, niin johan kolahti. Naimaton, 27-vuotias tytöntylleröinen. Loppuelämä pilalla. Näytän noita-akalta. Ei mua kukaan tuu koskaan rakastamaan tuon näköisenä kuin noissa kuvissa. Eikä työpaikkaakaan saa tolla naamalla. Oma pinnallisuus iski vasten kasvoja. Ja taas itkettiin. Sekä omaa naamaa että omaa turhamaisuutta. Maailmassa on pahempiakin kohtaloita.
Kiitän suuresti PHKS:ssä saamaani todella nopeaa ja asiantuntevaa hoitoa, varsinkin silmä- ja sisätautipolien puolelta. Mutta jostain syystä minulle valkeni vasta kovin myöhään, että silmä todellakin paranee, eikä minusta tule mitään quasimodoa.
Kilpirauhasarvot painuivat hoidoilla vajaatoiminnalle ja ärhäkän silmäoireen myötä leikkaus oli hoitomuotona puheena alusta asti, vaikken itse kilpparin edelleenkään kokenut aiheuttavan oireita. Olin kuitenkin saanut painoa lisää vajaassa vuodessa yli 8kg, liikatoiminta oli painanut painon alle 50 kiloon. Painon putoaminenhan tunnetusti ei naisihmisille aiheuta harmia ;) Sitäpaitsi mähän liikuin paljon. Kaikille oireille löytyi aina selitys. Yleensähän se selittävä osapuoli on lääkäri, kun kilpirauhaspotilas tulee valittamaan huonoa oloa. Muttakun mulla oli koko ajan LOISTAVA fiilis!
Kilpirauhasen poisto tehtiin syksyllä 2010. Se oli siinä vaiheessa tuplakokoinen normaaliin nähden. Leikkaus itsessään ei juuri jännittänyt, vaikka olikin elämäni ensimmäinen nukutus ja toipuminenkin kävi nopsaan. Nieleminen lähinnä aiheutti tuntemuksia parin päivän ajan, mutta eipä juuri muuta. Opiskelijalla nyt ei sairasloman käsitettä tunnekaan. Kaulalla on nyttemmin noin viiden sentin arpi, jota en itse edes ajattele. Eipä se taida juuri näkyäkään, sillä en sitä peittele, mutta kukaan ei ole koskaan kysellytkään mitään. Toisaalta kilpparivaivat on aikasta yleisiä, ei kai moinen huomiota herätä...
Aloitettiin Thyroxin vajaatoimintaan ja annosta fiilattiin parin ensimmäinen kuukauden ajan ja sittemmin se vakiintui nykyisinkin käytössä olevaan 0,1 mg/pvä (mikä on muuten pienempi kuin monella tuntemallani "vajakilla" joilla rauhanen vielä on). Lääke maksaa tällä hetkellä kelakorvattuna n. 3 euroa / 100 tablettia, eli tautiin kuluu vuodessa rahaa noin 10 euroa.
Loppuelämä mennään vajaalla, mutta mitä paremmin kehoaan oppii kuuntelemaan, osaa itsekin fiksailla noita annostuksia satunnaisiin tarpeisiin ylemmäs tai alemmas. Labrat tsekataan vuoden välein.
Basedow diagnoosi on pysyvä. Silmä palautui kortisonihoitojen jälkeen suunnilleen normaaliksi, mutta silmän kanssa kävin viime keväänä morjestamassa sisätautipolia, se kun äityi taas pahaksi. Sain lähetteet magneettiin, mutta lopulta itse endokrinologin juttusille päästyäni sepäs olikin taas jo palautunut. Silmä siis elää omaa elämäänsä ja nyt kun senkin tietää, ei siitä huolestu. Se ei ala paisua google-hirviöksi. Jos alkaisikin, isketään kortisonilla. Pieniin heilahteluihin niitä norsukuureja ei kuitenkaan anneta kortisonin haittavaikutusten vuoksi. Ja silmääkin oppii "kuuntelemaan". Hyvä yöuni olisi must. Siinä missä normaali simmukin on väsynyt, samea ja turvonnut huonojen unien jälkeen, on tuo basedowsilmä sitä tuplasti. Kaikki tulevat ja menevät infektiot tuntuvat myös aina katsovan minun silmällä siinä missä sateet astelevat reumaatikon polvessa...
Jotkut tietäväiset huomauttelevat "pahan silmän" -päivistä, järkevät ovat hiljaa vaikka huomaavat. Vieraammat tai todella läheiset eivät edes huomaa. Itse en pysty katsomaan enää omia kuviani vaivaantumatta. Mutta sekin kai ihan tyypillinen ilmiö "ikääntyvien" naisten keskuudessa... Ja hyvästä kuvakulmasta sekä hämärässä saa ihan onnistuneitakin otoksia ;)
Kaikki ne itkut....Was it worth it?
"Emme näe silmillämme.
Elämme pimeydessä,
kun emme huomaa,
mikä on aitoa
itsessämme, muissa ihmisissä ja elämässä.
Mikään leikkaus ei auta siinä.
Kun huomaa, mikä on aitoa itsessä,
on huomannut paljon.
Ja siihen ei tarvita silmiä."
~Elokuvasta Ensi silmäyksellä~
Tsemppiä jokaiselle kilpirauhasongelmien kanssa painivalle. Tie voi olla pitkä, mutta koskaan se ei ole pimeä :)
Ei siksi, että asiaa haluaisin mitenkään purkaa. Vaan siksi, että kun sinä Basedowin tautiin sairastunut googlaat diagnoosisi, ja saat hakutuloksena tälläisiä...
... niin päätyisit ennemmin tai myöhemmin tännekin ja lopetat sen itkemisen.
Diagnoosi on pysyvä, taudinkuva ei. Eikä sinusta tule tuon näköistä.
Minä itkin silmät päästäni (heh heh) syyskuun alussa vuonna 2009.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireita en huomannut (jälkikäteen olen toki spekuloinut mm. järjettömällä energiamäärällä; oltuani päivän töissä 12-21 jatkoin remontoimalla asuntoa yömyöhiin, normaalin kodin ja lapsenhoidon lisäksi, uin, pyöräilin, tulin ja menin kuin päätön kana koko kesän). Kesällä huomasin usein meikanneeni toisen silmäni eri tavalla. Valokuvissa toinen silmä alkoi näyttää erilaiselta. Lopulta ymmärsin, että toinen silmäni myös jatkuvasti vuotaa vettä, on väsynyt ja aiheuttaa kaksoiskuvia (jotka toinen silmä sujuvasti korjasi). Varasin nolostellen ajan terveyskeskuslääkärille, koska silmäni tuijottaa. Läksin seuraavana päivänä kiireellisenä neurologiseen päivystykseen keskussairaalaan. Jostain syystä kilpirauhaskokeet otettiin vasta viimeisenä, kun kasvaimet ja muut pullistelevat mahdollisuudet oli ensin suljettu pois. Toispuoleinen Basedow on harvinainen. Silmäni ulkoni pahimmillaan noin 5mm. Sain siihen hoidoksi 12 viikon ajan kerran viikossa järeän kortisonitiputuksen sekä erilaisia tippoja helpottamaan vuotamista ja kuivumista. Kilpirauhasen liikatoimintaa alettiin hoitamaan myös tietenkin välittömästi Tyrazolilla. Liikatoiminta ja Basedow ei ole varsinaisesti elintapasairaus, mutta tupakointi pahentaa oireita. Lopetin samana iltana päivystyksestä tultuani, poltettuani kymmenen vuotta. Eipä tarvinnut kuin peiliin katsoa, niin ei tupakka enää maistunut. Päätös on pitänyt jo 3,5 vuotta. Toinen taudin laukaiseva tekijä on henkinen stressi. Tuokaa minulle stressitön pienen lapsen yksinhuoltajaäiti... Tätä en kyllä oikeasti tunnusta. En juurikaan ole kokenut stressaavani vaikka elossa on millaista prässiä ollut. Mutta olen kyllä luonteeltani vilkas, kärsimätön ja "hermostunut", ehkä se stressaa elimistöä?! Tai ehkä stressaan alitajuisesti?! Who knows...
Samalla tuli tuupattua elämänarvoja uuteen suuntaan. Lähipiirissä on kyllä vakaviakin, kroonisia sairauksia joka lähtöön, mutta kun arpa osui omaan naamaan, niin johan kolahti. Naimaton, 27-vuotias tytöntylleröinen. Loppuelämä pilalla. Näytän noita-akalta. Ei mua kukaan tuu koskaan rakastamaan tuon näköisenä kuin noissa kuvissa. Eikä työpaikkaakaan saa tolla naamalla. Oma pinnallisuus iski vasten kasvoja. Ja taas itkettiin. Sekä omaa naamaa että omaa turhamaisuutta. Maailmassa on pahempiakin kohtaloita.
Kiitän suuresti PHKS:ssä saamaani todella nopeaa ja asiantuntevaa hoitoa, varsinkin silmä- ja sisätautipolien puolelta. Mutta jostain syystä minulle valkeni vasta kovin myöhään, että silmä todellakin paranee, eikä minusta tule mitään quasimodoa.
Kilpirauhasarvot painuivat hoidoilla vajaatoiminnalle ja ärhäkän silmäoireen myötä leikkaus oli hoitomuotona puheena alusta asti, vaikken itse kilpparin edelleenkään kokenut aiheuttavan oireita. Olin kuitenkin saanut painoa lisää vajaassa vuodessa yli 8kg, liikatoiminta oli painanut painon alle 50 kiloon. Painon putoaminenhan tunnetusti ei naisihmisille aiheuta harmia ;) Sitäpaitsi mähän liikuin paljon. Kaikille oireille löytyi aina selitys. Yleensähän se selittävä osapuoli on lääkäri, kun kilpirauhaspotilas tulee valittamaan huonoa oloa. Muttakun mulla oli koko ajan LOISTAVA fiilis!
Kilpirauhasen poisto tehtiin syksyllä 2010. Se oli siinä vaiheessa tuplakokoinen normaaliin nähden. Leikkaus itsessään ei juuri jännittänyt, vaikka olikin elämäni ensimmäinen nukutus ja toipuminenkin kävi nopsaan. Nieleminen lähinnä aiheutti tuntemuksia parin päivän ajan, mutta eipä juuri muuta. Opiskelijalla nyt ei sairasloman käsitettä tunnekaan. Kaulalla on nyttemmin noin viiden sentin arpi, jota en itse edes ajattele. Eipä se taida juuri näkyäkään, sillä en sitä peittele, mutta kukaan ei ole koskaan kysellytkään mitään. Toisaalta kilpparivaivat on aikasta yleisiä, ei kai moinen huomiota herätä...
Aloitettiin Thyroxin vajaatoimintaan ja annosta fiilattiin parin ensimmäinen kuukauden ajan ja sittemmin se vakiintui nykyisinkin käytössä olevaan 0,1 mg/pvä (mikä on muuten pienempi kuin monella tuntemallani "vajakilla" joilla rauhanen vielä on). Lääke maksaa tällä hetkellä kelakorvattuna n. 3 euroa / 100 tablettia, eli tautiin kuluu vuodessa rahaa noin 10 euroa.
Loppuelämä mennään vajaalla, mutta mitä paremmin kehoaan oppii kuuntelemaan, osaa itsekin fiksailla noita annostuksia satunnaisiin tarpeisiin ylemmäs tai alemmas. Labrat tsekataan vuoden välein.
Basedow diagnoosi on pysyvä. Silmä palautui kortisonihoitojen jälkeen suunnilleen normaaliksi, mutta silmän kanssa kävin viime keväänä morjestamassa sisätautipolia, se kun äityi taas pahaksi. Sain lähetteet magneettiin, mutta lopulta itse endokrinologin juttusille päästyäni sepäs olikin taas jo palautunut. Silmä siis elää omaa elämäänsä ja nyt kun senkin tietää, ei siitä huolestu. Se ei ala paisua google-hirviöksi. Jos alkaisikin, isketään kortisonilla. Pieniin heilahteluihin niitä norsukuureja ei kuitenkaan anneta kortisonin haittavaikutusten vuoksi. Ja silmääkin oppii "kuuntelemaan". Hyvä yöuni olisi must. Siinä missä normaali simmukin on väsynyt, samea ja turvonnut huonojen unien jälkeen, on tuo basedowsilmä sitä tuplasti. Kaikki tulevat ja menevät infektiot tuntuvat myös aina katsovan minun silmällä siinä missä sateet astelevat reumaatikon polvessa...
Jotkut tietäväiset huomauttelevat "pahan silmän" -päivistä, järkevät ovat hiljaa vaikka huomaavat. Vieraammat tai todella läheiset eivät edes huomaa. Itse en pysty katsomaan enää omia kuviani vaivaantumatta. Mutta sekin kai ihan tyypillinen ilmiö "ikääntyvien" naisten keskuudessa... Ja hyvästä kuvakulmasta sekä hämärässä saa ihan onnistuneitakin otoksia ;)
Kaikki ne itkut....Was it worth it?
"Emme näe silmillämme.
Elämme pimeydessä,
kun emme huomaa,
mikä on aitoa
itsessämme, muissa ihmisissä ja elämässä.
Mikään leikkaus ei auta siinä.
Kun huomaa, mikä on aitoa itsessä,
on huomannut paljon.
Ja siihen ei tarvita silmiä."
~Elokuvasta Ensi silmäyksellä~
Tsemppiä jokaiselle kilpirauhasongelmien kanssa painivalle. Tie voi olla pitkä, mutta koskaan se ei ole pimeä :)
tiistai 27. marraskuuta 2012
Isyys. Ismejä ja ihmisyyttä?
Ensin haluan kumota pari väittämää. En millään jaksa googlata näiden alkuperäistä ilmaisijaa, joten jos kiinnostaa niin eti ite :D
On se.
"Päätös on vain hetki, jolloin väsyt ajattelemiseen."
Wrong. Päätös on hetki, jolloin ajattelu on tuottanut tulosta.
"Tärkeintä, mitä mies voi tehdä lapsilleen, on rakastaa heidän äitiään."
Wrong. Tärkeintä, mitä mies voi tehdä lapsilleen, on rakastaa heitä.
Ei luulis olevan niin monimutkaista?!?
On se.
Toukokuusta asti on vääntöä käyty, tullako vaiko eikö tulla tapaamaan. Tai ei siitä väännetä. Sanoo, että tulee ja jättää tulematta. Sitten voi sujuvasti olla tavoittamattomissa taas muutaman viikon että pöly laskeutuu. Välillä en jaksa. Parempi näin. Mutta lapsi odottaa kuuliaisesti sitä ensi viikkoa, kun isi tulee. Ja sitä ei vaan tule. Sit taas jaksan. Perkele.
Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi olen siis päättänyt -kiitos vaan kaikille, joita olen asiassa konsultoinut- että minusta riittää vanhempaa vielä toisellekin lapselle, jos luoja semmoisen suo.
Päätös ei ole tullut hetkessä. Se on muhinut esikoisen odotusajasta ja varsinkin syntymästä asti. Voisin sanoa nyt vuosia myöhemmin saman, kuin synnärillä ensiparkaisun jälkeen: Eihän se niin paha ollut!
Olen ollut tuon kuusi elämäni ihaninta vuotta yksinhuoltajana, sitä ennen yksinodottavana. Toki sitä kaukosuhdetta oli on-offina ja muutama muukin prinssi rohkea välissä, mutta toista huoltajaa ei koskaan. Joskus sitä olisi kaivannut, mutta jokainen uusi aamu vähemmän.
Uusi tulokas tosin tulee saamaan kaksi huoltajaa. Asiaa puitiin ensin leikkimielisesti noin viisi vuotta sitten. Se lillui huumorin ja haaveilun varjoissa aina tähän kesään asti kunnes jysähti lopulta päivänvaloon. Väitän, että montaa avioliittolastakaan ei ole näin tarkkaan suunniteltu, harkittu ja TOIVOTTU. Ja siihen nähden, miten tavattoman rumat sanani -joita kadun lopun ikääni- olivat esikoisen plussan kohdalla olen häntäkin rakastanut päästä varpaisiin ja maailman loppuun asti tulen rakastamaan joka ikisellä solullani. Neuvolantäti puki asian kauniisti sanoiksi: Lapsi oli yllätys. Kammoan näitä viehättäviä ilmaisuja ei-toivotuista raskauksista ja vahinkolapsista. Yllätyksiä Rakastan.
Tulokki ei tulisi olemaan yllätys. Häntäkin rakastaisin. Hän tulisi huolella suunniteltuun tilanteeseen ja rakastavaan perheeseen. Hän saa kaksi kotia, kuten joka vuosi 30 000 lasta Suomessa (http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi+vai++kaksi+kotia/1135259541943). Erinomainen, hyvän huoltajan kriteerit täyttävä viikonloppuisä, jonka tarkemmat faktat jääköön pimentoon. Mainittakoon nyt sen verran, että mahdollinen parisuhdekaan ei nyt ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta se ei tule olemaan ensisijainen tavoite tässä yhteistyökumppanuudessa.
Mitä omaan elämäntilanteeseeni tuleen, niin olen gaaddääm piirtänyt maindmäppejä, taulukoita, kaavioita ja listoja asiaa koskien niin paljon, että puren, jos joku kutsuu lasta vahingoksi. Tällaisten lausuntojen vuoksi minua tuskin laskettaisiin kelvolliseksi huoltajaksi. Siksi adoptio ei ole vaihtoehto :D Ja se tärkein syy: En ole koskaan, ikinä pystynyt toimimaan vastoin voimakasta mutu-fiilistä. Se on voinut olla joskus vaikkapa uralla etenemisen tai parisuhteen kannalta väärä, mutta juuri se oikea, jotta voin kokea eläväni omaa, itseni näköistä, onnellista elämää.
Tässä vielä linkki, jossa kerrotaan ihan tavallisesta äidistä. Sekin kuulemma riittää.
Ja mitä isyyteen tulee, eikö siihen riitä ihan sama aate?
Ja mitä avioliittoon ja parisuhteeseen tulee, niin uskon, että ne tulevat jos niiden on tarkoitus tulla. Jos ei, niin tämä ensimmäinen valinta on mitä mainioin. Ja jaksampa uskoa siihenkin, että onnelliset, tyytyväiset ja tasapainoiset vanhemmat kasvattavat onnellisia ja tasapainoisia lapsia. Oli heitä sitten yksi, kaksi tai useampia. Aikuisia ja lapsia. Ihan tavallisia.
Ja mitä avioliittoon ja parisuhteeseen tulee, niin uskon, että ne tulevat jos niiden on tarkoitus tulla. Jos ei, niin tämä ensimmäinen valinta on mitä mainioin. Ja jaksampa uskoa siihenkin, että onnelliset, tyytyväiset ja tasapainoiset vanhemmat kasvattavat onnellisia ja tasapainoisia lapsia. Oli heitä sitten yksi, kaksi tai useampia. Aikuisia ja lapsia. Ihan tavallisia.
maanantai 26. marraskuuta 2012
Loppuelämän ensimmäinen päivä.
Ehkäisy lopetettu.
Tervetuloa, sinä seuraava pieni siellä jossain.
Täällä odotellaan :)
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
It's too late to die young.
Nainen alkaa kuulemma murehtimaan ikääntymistään 29-vuotiaana eli viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Murehtimisen sijaan päätettiin järjestää oikein kunnon pirskeet. En ole oikeastaan koskaan juhlinut syntymäpäiviäni, joten kyllä nyt on korkea aika.
Tila on viehättävä juhla-ja kokoustilakäyttöön tarkoitettu "vintti" tuosta miun naapurista ja kutsut lähteneet. Kuuskymppisiä siis sissyn kanssa juhlitaan.
Ai että mä olen täpinöissäni! Kaivellut vanhaa musaa, ysärijytkettä ja unohduksissa olleita renkutuksia. Ja tietysti, Kikkaa.
Tarjolle tulee tapaksia á la Kesti ja sangriaa. Kutsussa oli runo:
"On aika nauttia kuohuviiniä,
asu vapaa, ei niin fiiniä.
Boolia talon tapaan,
tapasta ja kakkua napaan.
Siitä ei pahastu kukaan,
jos otat omat pullot mukaan.
Juhlissa saa siis naukata snapsia,
joten ethän ota mukaasi lapsia."
Tuon kauniimmin ei osattu sanoa, että tarjolla ei ole kunnon ruokaa, emmekä aio juottaa koko kööriä emmekä varsinkaan halua lapsia jalkoihin pyörimään :D
Pientä ohjelmanpoikasta on suunnitteilla, mutta muutoin halutaan ihan vapaamuotoiset ryyppäjäiset.
Voi kun mahdollisimman moni pääsisi tulemaan!!
Mitä muuta voi tälläiseen synkkyyteen auttaa paremmin kuin BILEET!!! :D
No laineet ja lämpö tietty;
Toissa viikonloppuna oltiin KumpeliSpa:ssa ja viime viikonloppuna Peurungan kylpylässä.
Hotelli Valo entisen Reumasairaalan tiloissa on avattu ja siellä elvytetty allasosastoa, ajattelin tänä perjantaina käydä testaamassa sen muksupeuhulan.
En ole uimahalli-ihmisiä, koska olen äärimmäisen viluinen tapaus, mutta noi kylpylät on kyllä jotenkin ihaniii. Varsinkin Kumpeli; siellä kun saa hipsutella tossuissa ja kylpytakissa allasosastollakin ja saunat ovat ihan altaiden vieressä, eikä tarvitse sitä perinteistä rallia suihkuun-saunaan-suihkuun-saunaan tehdä. Suihkutkin näet löytyy allasosastolta (legendan mukaan siellä on nähty vilauksia alastomista vartaloistakin, tiedä sitten...). Kylpytakki päällä voi myös hiippailla suolahuoneeseen, lämmitettyihin rentoutumistuoleihin (näköala!!) ja pihalle. Marraskuinen tähtitaivas höyryävässä seurassa ei muuten ollut ollenkaan huono muistijälki... ;)
Kumpeli ei ole varsinaisesti mikään lasten paikka, mutta on mulla ollut joka kerta oma jatke mukana ja hyvin se siellä on mukana mennyt.
Peurungan ehdoton hitti on sadan metrin vesiliukumäki. Mäkin laskin monta kertaa ja lapsi laski vielä useammin. Tuo 6-vuotias kun osaa jo mainiosti uida ja käyttäytyäkin satunnaisesti julkisilla paikoilla, niin uskalsin sen laskea yksinään sinne. Tosin ei sinne voi hukkuakaan, kun ei laske ollenkaan altaisiin. Mitä siinä sitte ite voit ku toinen jonottaa vartin liukumäkeen. Ei siinä saunomaankaan (ei pärjää Kumpelille) voi lähteä. Meni sitten mun osalta kuntouinniksi kun vetelin sammakkoa ainaki miljoonasataametriä (en ole kuntoilijaihmisiäkään).
Peurungan ja Kumpelin molempien valttikortti on tunnelma ja valaistus. Muhun ainakin uppoaa lempeät värivalot, futuristinen merimaisemascreeni ja zen-musiikki!
Kyllä näillä eväillä saadaan marraskuu kohta pulkkaan. Jes!
Matkat syvemmille aalloille nimittäin ovat nyt vähän jäissä tuon mun strategiasuunnitelman vuoksi...
Ellen voita Veikkauksen joulukalenterista :)
Tila on viehättävä juhla-ja kokoustilakäyttöön tarkoitettu "vintti" tuosta miun naapurista ja kutsut lähteneet. Kuuskymppisiä siis sissyn kanssa juhlitaan.
Ai että mä olen täpinöissäni! Kaivellut vanhaa musaa, ysärijytkettä ja unohduksissa olleita renkutuksia. Ja tietysti, Kikkaa.
Tarjolle tulee tapaksia á la Kesti ja sangriaa. Kutsussa oli runo:
"On aika nauttia kuohuviiniä,
asu vapaa, ei niin fiiniä.
Boolia talon tapaan,
tapasta ja kakkua napaan.
Siitä ei pahastu kukaan,
jos otat omat pullot mukaan.
Juhlissa saa siis naukata snapsia,
joten ethän ota mukaasi lapsia."
Tuon kauniimmin ei osattu sanoa, että tarjolla ei ole kunnon ruokaa, emmekä aio juottaa koko kööriä emmekä varsinkaan halua lapsia jalkoihin pyörimään :D
Pientä ohjelmanpoikasta on suunnitteilla, mutta muutoin halutaan ihan vapaamuotoiset ryyppäjäiset.
Voi kun mahdollisimman moni pääsisi tulemaan!!
Mitä muuta voi tälläiseen synkkyyteen auttaa paremmin kuin BILEET!!! :D
No laineet ja lämpö tietty;
Toissa viikonloppuna oltiin KumpeliSpa:ssa ja viime viikonloppuna Peurungan kylpylässä.
Hotelli Valo entisen Reumasairaalan tiloissa on avattu ja siellä elvytetty allasosastoa, ajattelin tänä perjantaina käydä testaamassa sen muksupeuhulan.
En ole uimahalli-ihmisiä, koska olen äärimmäisen viluinen tapaus, mutta noi kylpylät on kyllä jotenkin ihaniii. Varsinkin Kumpeli; siellä kun saa hipsutella tossuissa ja kylpytakissa allasosastollakin ja saunat ovat ihan altaiden vieressä, eikä tarvitse sitä perinteistä rallia suihkuun-saunaan-suihkuun-saunaan tehdä. Suihkutkin näet löytyy allasosastolta (legendan mukaan siellä on nähty vilauksia alastomista vartaloistakin, tiedä sitten...). Kylpytakki päällä voi myös hiippailla suolahuoneeseen, lämmitettyihin rentoutumistuoleihin (näköala!!) ja pihalle. Marraskuinen tähtitaivas höyryävässä seurassa ei muuten ollut ollenkaan huono muistijälki... ;)
Kumpeli ei ole varsinaisesti mikään lasten paikka, mutta on mulla ollut joka kerta oma jatke mukana ja hyvin se siellä on mukana mennyt.
Peurungan ehdoton hitti on sadan metrin vesiliukumäki. Mäkin laskin monta kertaa ja lapsi laski vielä useammin. Tuo 6-vuotias kun osaa jo mainiosti uida ja käyttäytyäkin satunnaisesti julkisilla paikoilla, niin uskalsin sen laskea yksinään sinne. Tosin ei sinne voi hukkuakaan, kun ei laske ollenkaan altaisiin. Mitä siinä sitte ite voit ku toinen jonottaa vartin liukumäkeen. Ei siinä saunomaankaan (ei pärjää Kumpelille) voi lähteä. Meni sitten mun osalta kuntouinniksi kun vetelin sammakkoa ainaki miljoonasataametriä (en ole kuntoilijaihmisiäkään).
Peurungan ja Kumpelin molempien valttikortti on tunnelma ja valaistus. Muhun ainakin uppoaa lempeät värivalot, futuristinen merimaisemascreeni ja zen-musiikki!
Kyllä näillä eväillä saadaan marraskuu kohta pulkkaan. Jes!
Matkat syvemmille aalloille nimittäin ovat nyt vähän jäissä tuon mun strategiasuunnitelman vuoksi...
Ellen voita Veikkauksen joulukalenterista :)
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Buzzador: Suuvesiä
Vois tietty muistaa julkastakki tän kampanja buzzauksen...
Eli tuossa lokakuussa testailtiin typsyn kanssa suuvesiä.
Aikuisten maku ei oikein tähtiä saanut, mutta tuo lasten suuvesi olikin oikein oiva.
Varsinkin tollasella 6 veellä kun hampaita tulee ja menee, niin jotenkin lohduttavaa, että niitä repaleisia ikeniäki tulee jollain huuhdottua kun ei hammasharjalla kärsi harjata.
Ensin oli vähän irvistelyä (mintunmaku), kun ihan ekaa kertaa lapsukainen moista kokeili, mutta kun pullo parkkeerasi hammasmukin viereen ilman pakottamista, niin kuului vessasta purskuttelun ääntä joskus useammankin kerran päivässä :) Saatavana mansikanmakuisenakin, joka ainakin meidän makeanhimoisessa perheessämme voisi saavuttaa vielä paremman suosion.
Buzzaushommista lisätietoa täällä www.buzzador.com
Eli tuossa lokakuussa testailtiin typsyn kanssa suuvesiä.
Aikuisten maku ei oikein tähtiä saanut, mutta tuo lasten suuvesi olikin oikein oiva.
Varsinkin tollasella 6 veellä kun hampaita tulee ja menee, niin jotenkin lohduttavaa, että niitä repaleisia ikeniäki tulee jollain huuhdottua kun ei hammasharjalla kärsi harjata.
Ensin oli vähän irvistelyä (mintunmaku), kun ihan ekaa kertaa lapsukainen moista kokeili, mutta kun pullo parkkeerasi hammasmukin viereen ilman pakottamista, niin kuului vessasta purskuttelun ääntä joskus useammankin kerran päivässä :) Saatavana mansikanmakuisenakin, joka ainakin meidän makeanhimoisessa perheessämme voisi saavuttaa vielä paremman suosion.
Buzzaushommista lisätietoa täällä www.buzzador.com
perjantai 12. lokakuuta 2012
Strateginen suunnitelma
Kolmekymppiintymisen huomaa siitä, että kolmepäiväiset suunnitelmat alkaa vaihtua kolmevuotissuunnitelmiin. Mulla muhii parhaillaan jonkunlainen kriisi, joka on pannut laittamaan asioita paperille...
Elämä on murroksessa. Taas. Ainahan tää mun on. Tai sanotaanko näin, että elämä tässä kohtaa huutaa ennenkaikkea arvovalintoja, mutta nyt jo tiedossa oleva muutos on tapahtumassa niiden lisäksi parin vuoden sisään myös työ- ja opiskeluelämässä ja tavoitelistalla on myös mm. auto, asunto, vauva. Niin ja se mies.
Alan kuitenkin ymmärtää, että tämä vaatii suunnitelmallisuutta. Onnellisia sattumia toki myös, mutta päämäärän saavuttaa todennäköisemmin, jos edes yrittää kulkea sitä kohti. Oon kaiketi tosi jälkeenjäänyt, mutta tälläiset asiat on pulpahtanu mun mieleen vasta nyt :D
Oonkin nyt oikein listannut unelmia, aikatauluja ja budjetteja! Kaiken tämän tohinoimisen lomassa; muutto kommuunista kävi pari viikkoa sitten ja täällä myö nyt pidetään keskenään likan kanssa isoa tupaa pystyssä. Tai ei tämä meidän kotikolo ole kuin rapiat 60 neliöinen kaksio, mutta talossa on tyhjää tilaa parisataa semmosta... Välillä on vähän orpoa... Asunnon oven lukko hajosi alkuviikosta -sillähän ei sinänsä väliä ole, kun ei täällä muita ole- mutta tänään vasta sain aikaiseksi soittaa huoltomiehelle asiasta. Näin vanhaan lukkoon ei kuulemma löydy enää jousia, niin se otti naapuriasunnon lukon ja sano että varmaan menee vaihtoon koko torpan lukot sitte. Hahhah. Voin kyllä kuulemma mennä hänen luokseen, jos alkaa pelottaa XD Pyykinpesukone on aiheuttanut harmaita hiuksia, taloudellisia vaikeuksia ja selkäkipuja...lattiat on rumat...mutta ikkunat on kauniit ja tiiviit, patterit lämpenee ja vettä tulee hanasta. Ja suihkusta, kun on ensin siirtänyt pesukonetta päästäkseen sinne. Kyllä tästä hyvä tulee.
Sijainti on erinomainen about sata metriä torilta. Aah, antaa sataa vaan räntää ja lunta. Mä en kisko tänä talvena ketään pulkassa kissanhiekkojen ja kauppakassien kanssa paria kilometriä, tai taiteile nuoskapyryssä fillarilla lastenistuimen kanssa neljää kilometriä. Me vedetään huppu päähän ja lampsitaan lehmusten alta päiväkotiin.
Mutta jotta vierivä kivi ei sammaloituisi. Aattelin toteuttaa pari unelmaa.
I'm not weird. I'm limited edition.
Elämä on murroksessa. Taas. Ainahan tää mun on. Tai sanotaanko näin, että elämä tässä kohtaa huutaa ennenkaikkea arvovalintoja, mutta nyt jo tiedossa oleva muutos on tapahtumassa niiden lisäksi parin vuoden sisään myös työ- ja opiskeluelämässä ja tavoitelistalla on myös mm. auto, asunto, vauva. Niin ja se mies.
Alan kuitenkin ymmärtää, että tämä vaatii suunnitelmallisuutta. Onnellisia sattumia toki myös, mutta päämäärän saavuttaa todennäköisemmin, jos edes yrittää kulkea sitä kohti. Oon kaiketi tosi jälkeenjäänyt, mutta tälläiset asiat on pulpahtanu mun mieleen vasta nyt :D
Oonkin nyt oikein listannut unelmia, aikatauluja ja budjetteja! Kaiken tämän tohinoimisen lomassa; muutto kommuunista kävi pari viikkoa sitten ja täällä myö nyt pidetään keskenään likan kanssa isoa tupaa pystyssä. Tai ei tämä meidän kotikolo ole kuin rapiat 60 neliöinen kaksio, mutta talossa on tyhjää tilaa parisataa semmosta... Välillä on vähän orpoa... Asunnon oven lukko hajosi alkuviikosta -sillähän ei sinänsä väliä ole, kun ei täällä muita ole- mutta tänään vasta sain aikaiseksi soittaa huoltomiehelle asiasta. Näin vanhaan lukkoon ei kuulemma löydy enää jousia, niin se otti naapuriasunnon lukon ja sano että varmaan menee vaihtoon koko torpan lukot sitte. Hahhah. Voin kyllä kuulemma mennä hänen luokseen, jos alkaa pelottaa XD Pyykinpesukone on aiheuttanut harmaita hiuksia, taloudellisia vaikeuksia ja selkäkipuja...lattiat on rumat...mutta ikkunat on kauniit ja tiiviit, patterit lämpenee ja vettä tulee hanasta. Ja suihkusta, kun on ensin siirtänyt pesukonetta päästäkseen sinne. Kyllä tästä hyvä tulee.
Sijainti on erinomainen about sata metriä torilta. Aah, antaa sataa vaan räntää ja lunta. Mä en kisko tänä talvena ketään pulkassa kissanhiekkojen ja kauppakassien kanssa paria kilometriä, tai taiteile nuoskapyryssä fillarilla lastenistuimen kanssa neljää kilometriä. Me vedetään huppu päähän ja lampsitaan lehmusten alta päiväkotiin.
Mutta jotta vierivä kivi ei sammaloituisi. Aattelin toteuttaa pari unelmaa.
I'm not weird. I'm limited edition.
torstai 12. heinäkuuta 2012
Suomiloma
Pari viikkoinen kesälomani alkaa olla loppusuoralla. Siihen on mahtunut hyvän ystävän polttarit, kolmipäiväinen mökkeily saaressa ja nyt tänään kotiuduttiin viiden päivän road-tripiltämme.
Mahtava reissu takana! Oikein semmonen, mikä Reissun pitää
ollakin; suunnittelu minimissä, touhuilu maksimissa.
Parikkalassa vietettiin todellinen maalaisloma. "Emäntämme" meitä kiikutti maatilalta
toiselle, uimaan ja metsäteille rajatolppia ja -vartijoita ihmettelemään.
Seuraavaa reissua jäivät odottamaan vielä naapurin savusauna ja loimulohi laavulla kohti
Venäjän laineita. Komeitahan nuo on Karjalan kunnaat ja mäet!
Junalla jatkettiin kahden yön jälkeen Helsinkiin. Kolmetuntinen meni tosi nopeasti, leikki- ja ravintolavaunut koluttiin läpi. En itsekään oikeastaan muistanut, miten hyvä junassa on
matkustaa (täältä meiltä kun ei junia kulje, niin se on sitten melkeen ollu helpompaa mennä suoraan bussilla määränpäähän). Helsingissä yövyttiin aika-hienossa-ylimmän kerroksen-kaksiossa, ei-ihan-merinäköalalla,
mutta riittävän lähellä, niin että tuoksu ja ilmasto tuntui
mereltä (no kylläpäs saan fiilistellä!). Aws. Melko ääripäät käytiin läpi tällä reissulla!
Lintsillä kieputtiin niin, että itselläkin meinaa vähän päässä
pyöriä (mä en tiennyt, että siellä on jo tyyliin 10 vuoristorataa).
Piti jo välissä hakea lisää parkkiaikaa kun ei maltettu
pois lähteä. Ja vähän raastamalla piti 8 tunnin jälkeenkin likka
autoon kiskoa. En olisi uskonut, että se ihan noin hurjapää on. Ehkä
tälläisen kuskin tarakalla istuminen jotenkin kehittää
tasapainokykyä...?!
Aamupäivällä huristeltiin vielä metrolla Kamppiin niin että on tässä
nyt junissa istuttu jos vaikka minkälaisissa!!
Lapsi sitten olikin tänään pahoinvoiva koko parituntisen bussikotimatkan. Ei ole koskaan moisesta kärsinyt, mutta kait se eilinen tasapainoelimen epätoivoinen järkyttäminen jotenkin auttoi asiaa. Sitä lukuunottamatta supermegamagee keikka joka todellakin kannatti!!
Otetaan vastaan ensi kesälle yösijoja ympäri Suomen, mä jotenkin tykästyin tälläiseen mustalaismatkustamiseen :D
Äiti on positiivisesti väsynyt. Nyt on sopivasti pari päivää aikaa
pestä lomasotkut ja lähteä töihin rykäsemään kesä pakettiin -
sieltäkään ei onneksi ole mitään kuulunut, että kaippa se firma vielä pystyssä on :)
Mahtava reissu takana! Oikein semmonen, mikä Reissun pitää
ollakin; suunnittelu minimissä, touhuilu maksimissa.
Parikkalassa vietettiin todellinen maalaisloma. "Emäntämme" meitä kiikutti maatilalta
toiselle, uimaan ja metsäteille rajatolppia ja -vartijoita ihmettelemään.
Seuraavaa reissua jäivät odottamaan vielä naapurin savusauna ja loimulohi laavulla kohti
Venäjän laineita. Komeitahan nuo on Karjalan kunnaat ja mäet!
 |
| Parikkalan patsaspuisto |
 |
| Mansikkaheinä <3 |
Junalla jatkettiin kahden yön jälkeen Helsinkiin. Kolmetuntinen meni tosi nopeasti, leikki- ja ravintolavaunut koluttiin läpi. En itsekään oikeastaan muistanut, miten hyvä junassa on
matkustaa (täältä meiltä kun ei junia kulje, niin se on sitten melkeen ollu helpompaa mennä suoraan bussilla määränpäähän). Helsingissä yövyttiin aika-hienossa-ylimmän kerroksen-kaksiossa, ei-ihan-merinäköalalla,
mutta riittävän lähellä, niin että tuoksu ja ilmasto tuntui
mereltä (no kylläpäs saan fiilistellä!). Aws. Melko ääripäät käytiin läpi tällä reissulla!
Lintsillä kieputtiin niin, että itselläkin meinaa vähän päässä
pyöriä (mä en tiennyt, että siellä on jo tyyliin 10 vuoristorataa).
Piti jo välissä hakea lisää parkkiaikaa kun ei maltettu
pois lähteä. Ja vähän raastamalla piti 8 tunnin jälkeenkin likka
autoon kiskoa. En olisi uskonut, että se ihan noin hurjapää on. Ehkä
tälläisen kuskin tarakalla istuminen jotenkin kehittää
tasapainokykyä...?!
Aamupäivällä huristeltiin vielä metrolla Kamppiin niin että on tässä
nyt junissa istuttu jos vaikka minkälaisissa!!
Lapsi sitten olikin tänään pahoinvoiva koko parituntisen bussikotimatkan. Ei ole koskaan moisesta kärsinyt, mutta kait se eilinen tasapainoelimen epätoivoinen järkyttäminen jotenkin auttoi asiaa. Sitä lukuunottamatta supermegamagee keikka joka todellakin kannatti!!
Otetaan vastaan ensi kesälle yösijoja ympäri Suomen, mä jotenkin tykästyin tälläiseen mustalaismatkustamiseen :D
Äiti on positiivisesti väsynyt. Nyt on sopivasti pari päivää aikaa
pestä lomasotkut ja lähteä töihin rykäsemään kesä pakettiin -
sieltäkään ei onneksi ole mitään kuulunut, että kaippa se firma vielä pystyssä on :)
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Matkakertomus Kreeta, Agia Marina, Iolida Village 25.5.-1.6.2012.
Finnmatkojen Matkamessutarjouksella matkaan lähtivät Mya siskoineen 29v, tytöt 6v ja 7v.
Lennot: Norwegian. Ihan perussettiä. Paljon hihkuttu wifi varmaan tosi jees, jos ois niin rikas, et ois varaa sekä älypuhelimeen että etelänmatkaan. Ei myöhässä, matkatavarat ehjinä, lapsella laskeutuminen sattui korviin ja tuhersi itkua (viimeksi ei ollut laskeutumisista tietääkseenkään, että niin se vaihtelee)
Hotelli: Iolida Village, 4F. Kuvat Finnmatkojen sivuilla eivät todellakaan kertoneet kaikkea. Hotelli oli hyvin positiviinen yllätys: Huone suuri ja hyvinvarusteltu, siivous toimi loistavasti koko alueella, lomakylä rakennuksineen ja istutuksineen todella kaunis. Allasbaarissa ja ravintolassa oli ohjelmaa n. puoleen yöhön asti, ei kovinkaan häiritsevää. Emme ottaneet all inclusivea, mutta yhtenä iltana kävimme hotellin raflassa syömässä, siellä oli joku lastenbuffet ja taikurishow. Ruuat olivat kyllä todella hyviä ja monipuolisia, mutta me kun halusimme maistella ja testailla muitakin ravintoloita.
Yleisarvosana: Kiitettävä
Plussat: Siivous, hotellin henkilökunta, helppous, kauneus, varustelu. Altaissa ja aurinkotuoleilla löytyi aina tilaa, vaikka hotelli kait kohtuullisen täynnä.
Miinukset:
-Aivan hemmetin kovat sängyt. Toki tiedossa oli, ettei Kreikassa juuri sijauspatjoja näy, mutta mun piti joka yö taitella 2 peittoa kolminkerroin lakanansuojuksen alle (vain jotta siivooja voi aamulla taitella ne takaisin peitoiksi...). Henkilökohtainen ongelma mulla on myös aina sen "vanhanaikaisen" irtolakanan kanssa (siis ei pussilakana vaan se aluslakana taitettuna siihen). Muistan jo lapsuudesta kuinka mummolassa joka yö niihin kuristuin, ja ihan sama pätee näköjään yhä. Ilmastointia meillä ei ollut ja huoneen lämpötila pysyi tähän aikaan vuodesta läpi vuorokauden n. 24 asteessa, joten yölläkin tarkeni mukavasti lakanalla ja päiväpeitolla (oma ja tyttären peitto kun oli siellä lakanan alla...)
-Miinuksena myös rullaavien matkalaukkujen meteli. Pääasiassa koneet saapuivat yöaikaan ja ekana yönä hönkysin parvekkeelle kun luulin sisällissodan alkaneen. Meidän huoneemme tosin oli koko lomakylän ainoa, jossa oli alikulku läpi. Loppulomasta tähänkin tottui. Parvekkeen romeo ja julia -look kyllä viehätti. Varsinkin kun viereisessä (viikuna?)puussa viihtyi pulupariskunta sitkeästi kiekumassa.
Agia Marina: Pieni, helppo, turvallinen. Ei kuitenkaan niin pieni, etteikö pankkiautomaatti-, shoppailu- ja ravintolatarve olisi tullut tyydytetyksi. Ensimmäisenä päivänä käveltiin vahingossa länsipuolella sijaitsevaan Plataniakseen, siitä eteenpäin tarkoituksella. Kartan mukaan sinne oli kilometri, mutta todellisuudessa hotellilta ei ollut kuin varmaan puoli kilsaa. Ranta oli pieni pettymys; Finnmatkojen kuvauksen mukaan ranta on hiekkaranta, mutta todellisuudessa 90% rannasta on hyvin kallioista. Aallonmurtajien vierestä löytyi sopivaa hiekkabaanaa uimaanmenoa ajatellen. Simpukkafriikkien kannalta ei kummonen mesta, muutamia pieniä. Meille sattui muuten ihanat ilmat, kuulemma kuumin kevät Kreetalla vuosiin, yhtenäkään päivänä ei satanut. Mutta tuuli oli niin kova, ettei rantatuolin selkänoja pystyssä pysynyt ja nostatti aika muhevat aallot, niin että rantareissu jäi yhtenäkin päivänä vain noin puolen tunnin mittaiseksi. Vesi oli kuitenkin uimalämmintä (20-22?) ja viimeisenä päivänä sattui vielä viikon tyynin päivä, kun kulutimme iltapäivää rannalla huoneenluovutuksen jälkeen, niin pääsin kuin pääsinkin oikein rauhassa välimereen lillumaan.
Retkille: emme osallistuneet, mutta ominpäin kurvailimme yhtenä päivänä Haniaan bussilla, joita suhaa edestakaisin puolen tunnin välein rannikkoa pitkin. Kävimme Jumbossa, joka on äitien ja lasten taivas Hanian länsipuolella (ilman matkatavararajoituksia). Leluja, sisustustavaroita, vaatteita, kemppareita. Tuntui, että kaikki maksoi 2,90 euroa oli se sitten barbie-setti, t-paita tai matto :D
Sieltä läksimme muka rantaan Nea Horan markkinoille, eipä löytynyt ja taksikuski lupasi viedä oikeaan paikkaan 5 kilometrin (!! kartat my ass...!!) 7 eurolla. Kuski vei Nea Horaan, Inka-supermarketille :D Markkinoita ei siis koskaan löytynyt, mutta Hanian kaaoksessa vähän aikaa raahasimme väsyneitä lapsia, kunnes sattumalta löysimme bussiasemalle ja huristelimme takaisin Agia Marinaan. Tulipahan käytyä :D
Ruoka: Suurena välimeren ruuan ystävänä me aikuiset tietenkin pidättäydyimme aina kreikkalaisessa menussa. Lasten kanssa ei edes lähdetty riitelemään, he olivat nugetti-ranskis-spagetti-linjalla. Ravintoloista suositeltavia ihan hotellin lähellä sijaitseva Nymfi suurine leikkipaikkoineen. Ei nyt oikeastaan kummoista. Suht samaa tasoa kaikissa missä käytiin, samoin hinnan suhteen ehkä +/-2 euroa. Ravintolan hintataso sen muutaman euron suomea halvempi. Rantakrääsä samoin; itselleni ainakin kelpaa vallan mainiosti ne vitosen feikkiarskat ja 15 euron "nahka"laukut. Ja pyyhekin on pyyhe, emmä Finlaysonia raaski Suomestakaan ostaa. Hotellista alaspäin pääkadun varrella on kauppa, jossa myös leipomo, josta käytiin hakemassa lounaaksi ihania täytettyjä croisantteja ja sämpylöitä sekä päiväunien jälkeiset suklaaleivokset. Slurps.
Miehet: Sain kreikkalaiset poskisuudelmat, flirtit ja viinilasillisen hotellin tarjoilijalta. Jäänee reissun omaksi kliimaksiksi.
Loppusanat: Ihana, iisi lepolöhöloma. Matkakuumeeseen ei juurikaan tuonut helpotusta.
Suosittelisin? Ensikertalaisille, vauvaperheille, henkilöille, jotka eivät luota omaan kielitaitoonsa (ruokalistat usein myös suomeksi ja ruotsiksi).
Menisinkö toiste? Halvalla äkkilähdöllä jos olisi tiukkana hetkenä pakko päästä lämpöiseen. Muuten aika nähty.
Lennot: Norwegian. Ihan perussettiä. Paljon hihkuttu wifi varmaan tosi jees, jos ois niin rikas, et ois varaa sekä älypuhelimeen että etelänmatkaan. Ei myöhässä, matkatavarat ehjinä, lapsella laskeutuminen sattui korviin ja tuhersi itkua (viimeksi ei ollut laskeutumisista tietääkseenkään, että niin se vaihtelee)
Hotelli: Iolida Village, 4F. Kuvat Finnmatkojen sivuilla eivät todellakaan kertoneet kaikkea. Hotelli oli hyvin positiviinen yllätys: Huone suuri ja hyvinvarusteltu, siivous toimi loistavasti koko alueella, lomakylä rakennuksineen ja istutuksineen todella kaunis. Allasbaarissa ja ravintolassa oli ohjelmaa n. puoleen yöhön asti, ei kovinkaan häiritsevää. Emme ottaneet all inclusivea, mutta yhtenä iltana kävimme hotellin raflassa syömässä, siellä oli joku lastenbuffet ja taikurishow. Ruuat olivat kyllä todella hyviä ja monipuolisia, mutta me kun halusimme maistella ja testailla muitakin ravintoloita.
Yleisarvosana: Kiitettävä
Plussat: Siivous, hotellin henkilökunta, helppous, kauneus, varustelu. Altaissa ja aurinkotuoleilla löytyi aina tilaa, vaikka hotelli kait kohtuullisen täynnä.
Miinukset:
-Aivan hemmetin kovat sängyt. Toki tiedossa oli, ettei Kreikassa juuri sijauspatjoja näy, mutta mun piti joka yö taitella 2 peittoa kolminkerroin lakanansuojuksen alle (vain jotta siivooja voi aamulla taitella ne takaisin peitoiksi...). Henkilökohtainen ongelma mulla on myös aina sen "vanhanaikaisen" irtolakanan kanssa (siis ei pussilakana vaan se aluslakana taitettuna siihen). Muistan jo lapsuudesta kuinka mummolassa joka yö niihin kuristuin, ja ihan sama pätee näköjään yhä. Ilmastointia meillä ei ollut ja huoneen lämpötila pysyi tähän aikaan vuodesta läpi vuorokauden n. 24 asteessa, joten yölläkin tarkeni mukavasti lakanalla ja päiväpeitolla (oma ja tyttären peitto kun oli siellä lakanan alla...)
-Miinuksena myös rullaavien matkalaukkujen meteli. Pääasiassa koneet saapuivat yöaikaan ja ekana yönä hönkysin parvekkeelle kun luulin sisällissodan alkaneen. Meidän huoneemme tosin oli koko lomakylän ainoa, jossa oli alikulku läpi. Loppulomasta tähänkin tottui. Parvekkeen romeo ja julia -look kyllä viehätti. Varsinkin kun viereisessä (viikuna?)puussa viihtyi pulupariskunta sitkeästi kiekumassa.
Agia Marina: Pieni, helppo, turvallinen. Ei kuitenkaan niin pieni, etteikö pankkiautomaatti-, shoppailu- ja ravintolatarve olisi tullut tyydytetyksi. Ensimmäisenä päivänä käveltiin vahingossa länsipuolella sijaitsevaan Plataniakseen, siitä eteenpäin tarkoituksella. Kartan mukaan sinne oli kilometri, mutta todellisuudessa hotellilta ei ollut kuin varmaan puoli kilsaa. Ranta oli pieni pettymys; Finnmatkojen kuvauksen mukaan ranta on hiekkaranta, mutta todellisuudessa 90% rannasta on hyvin kallioista. Aallonmurtajien vierestä löytyi sopivaa hiekkabaanaa uimaanmenoa ajatellen. Simpukkafriikkien kannalta ei kummonen mesta, muutamia pieniä. Meille sattui muuten ihanat ilmat, kuulemma kuumin kevät Kreetalla vuosiin, yhtenäkään päivänä ei satanut. Mutta tuuli oli niin kova, ettei rantatuolin selkänoja pystyssä pysynyt ja nostatti aika muhevat aallot, niin että rantareissu jäi yhtenäkin päivänä vain noin puolen tunnin mittaiseksi. Vesi oli kuitenkin uimalämmintä (20-22?) ja viimeisenä päivänä sattui vielä viikon tyynin päivä, kun kulutimme iltapäivää rannalla huoneenluovutuksen jälkeen, niin pääsin kuin pääsinkin oikein rauhassa välimereen lillumaan.
Retkille: emme osallistuneet, mutta ominpäin kurvailimme yhtenä päivänä Haniaan bussilla, joita suhaa edestakaisin puolen tunnin välein rannikkoa pitkin. Kävimme Jumbossa, joka on äitien ja lasten taivas Hanian länsipuolella (ilman matkatavararajoituksia). Leluja, sisustustavaroita, vaatteita, kemppareita. Tuntui, että kaikki maksoi 2,90 euroa oli se sitten barbie-setti, t-paita tai matto :D
Sieltä läksimme muka rantaan Nea Horan markkinoille, eipä löytynyt ja taksikuski lupasi viedä oikeaan paikkaan 5 kilometrin (!! kartat my ass...!!) 7 eurolla. Kuski vei Nea Horaan, Inka-supermarketille :D Markkinoita ei siis koskaan löytynyt, mutta Hanian kaaoksessa vähän aikaa raahasimme väsyneitä lapsia, kunnes sattumalta löysimme bussiasemalle ja huristelimme takaisin Agia Marinaan. Tulipahan käytyä :D
Miehet: Sain kreikkalaiset poskisuudelmat, flirtit ja viinilasillisen hotellin tarjoilijalta. Jäänee reissun omaksi kliimaksiksi.
Loppusanat: Ihana, iisi lepolöhöloma. Matkakuumeeseen ei juurikaan tuonut helpotusta.
Suosittelisin? Ensikertalaisille, vauvaperheille, henkilöille, jotka eivät luota omaan kielitaitoonsa (ruokalistat usein myös suomeksi ja ruotsiksi).
Menisinkö toiste? Halvalla äkkilähdöllä jos olisi tiukkana hetkenä pakko päästä lämpöiseen. Muuten aika nähty.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Juhlahetkiä
Minun vauvani on muka jo 6-vuotias. Tai ylihuomenna vasta, mutta koska olemme ensi viikonloppuna muutaman tuhannen kilometrin päässä kotoa, juhlittiin syndet jo etukäteen.
Sää meitä suosi ja juhlat päästiin pitämään osittain pihalla. Tyttö ei osannut päättää, pitääkö keiju vai angrybirds vai winx-synttärit, joten pidimme ne kaikki. Ja koska tätä venkslattiin viimeiseen asti (naiset...), niin tein periaatepäätökset, että kakkua ei tule ollenkaan. Päätös olikin viksu; pääsin itse helpommalla eikä jääkaappiin jääny ällöjä kermakakun rippeitä (marsipaanista en tee koskaan mitään, se se vasta pahaa onkin!). Kakun virkaa toimitti kulhollinen erilaista jäätelöä ja mokkapalapohjalla tehty suklaapiirakka. Supersuosion saavuttaa aina voileipäkakku, joten se on ihan ehdoton. Lapset auttoivat suolaisten tikkujen tekemisessä ja ne tulivatkin supernopeasti, kun oli kolmet näppärät sormet auttamassa! Niin myös menivät....
Illalla olin jo yhdeksältä nukkumassa, sen verran koville päivä otti. Mutta paras palkinto on päivänsankarin punaisena hehkuvat posket, onnesta ja innosta <3
Toistaiseksi suosituin lahja on kuulemma sieltä äidin paketista putkahtanut kännykkä.
Lapsille väsäsin myös aarreseikkailuradan pihapiiriin.
Käärmeen ylitys
Lopuksi seikkailijat löysivät aarrearkusta krääsää!
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Ruusuja, ruusuja
Tänään sain sytykeruusut työn alle. Kommuunissa menee muuten n. 78 kananmunaa kuukaudessa :D
Aivan ihania tuli! Vaikka lankesinkin samaan virheeseen kuin moni muukin aloittelija: Kynttilöitä oli aivan liian vähän! Talia tulikin vain nihkeesti 2 kerrosta kaikkiin. Ensin pelkkää valkoista ja sitten punaista ja sitten purin vielä yhden punaiseksi värjätyn tuikun vielä loppusilausta varten...
Uusia ideoita pursusi sitä mukaa kuin työ eteni, aivan ehdottomasti näitä tulee jatkossa lisää!! Ajattelin kokeilla tuollaiseen varrelliseen väkertää lehdetkin... Äitienpäiväpakettiin lähtee aivan ehdottomasti osa! Täytyy kyllä seuraavalla makkaranpaistolaavureissulla testata käytännössä näiden toimivuus. Sikäli ku tommosia raaskii ees polttaa...
torstai 19. huhtikuuta 2012
Punainen tupa ja perunamaa
Kevät se vaan tulla porskuttaa, vaikkakin näköjään lumen kera tänä vuonna...
Viiniä ja mansikkaa en sitten saanut onnistuneesti talvehtimaan autotallissa :((
Viinin kyllä aion hommata uuden, jos niitä jostain löytyy. Tykkäsin siitä ihan köynnöksenä, vaikkei rypälettä saisikaan tekemään. Täältä puutarha.comistahan me kimppatilauksia on tehty. Suosittelen myös tilaamaan puutarhuri-Juhan perjantaipostin, vaikkei nyt mikään vannoutunut viherpeukalo olisikaan (en minäkään), tyypillä on kiva tyyli kirjoittaa :)
Tänä vuonna tilasin 10 kpl tomaatintaimia (otin vähän kissatuholaisvaraa), hyvin tuntuvat viihtyvän, toiset amppelissa, toiset naapureiden puolella siihen asti, että ulkona tarkenee.
Sisko siivoili muutama viikko sitten jääkaappia ja löysi hienosti itäneitä perunoita, jotka minä tietysti rohmusin itselleni. Nyt on sitten perunamaakin odottelemassa alavien maiden hallanvaaran päättymistä. Kissojen kanssa oli jälleen kerran vähän erimielisyyksiä tästä puutarhanhoidontärkeydestä, niiden mielestä kun moinen vati on ihan selkeä saniteettitila.... Aluksi kasvatin niitä takassa (heh, uuniperunoita), mutta kun kärsivät ilmiselvästä valonpuutteesta niin kaivelin kaapeista kirppislöydön jonkun hiirihäkin (noku halpa oli...) kalterit suojaksi :)
Isältä saadut samettiruusun siemenet itivät parissa päivässä ja on jo koulittu pariinkin kertaan. Tässä vielä kuva tee-se-itse-minikasvihuoneesta by isäpappa. Näitäkin mulla oli viime kesänä partsilla, ja sain ne jopa kukkimaan.
Asunnonkatsojistakaan ei ole mitään kuulunut, niin että kait tässä tuvassa nyt saadaan vielä tovi maata kuopsuttaa :)
Viiniä ja mansikkaa en sitten saanut onnistuneesti talvehtimaan autotallissa :((
Viinin kyllä aion hommata uuden, jos niitä jostain löytyy. Tykkäsin siitä ihan köynnöksenä, vaikkei rypälettä saisikaan tekemään. Täältä puutarha.comistahan me kimppatilauksia on tehty. Suosittelen myös tilaamaan puutarhuri-Juhan perjantaipostin, vaikkei nyt mikään vannoutunut viherpeukalo olisikaan (en minäkään), tyypillä on kiva tyyli kirjoittaa :)
Tänä vuonna tilasin 10 kpl tomaatintaimia (otin vähän kissatuholaisvaraa), hyvin tuntuvat viihtyvän, toiset amppelissa, toiset naapureiden puolella siihen asti, että ulkona tarkenee.
Sisko siivoili muutama viikko sitten jääkaappia ja löysi hienosti itäneitä perunoita, jotka minä tietysti rohmusin itselleni. Nyt on sitten perunamaakin odottelemassa alavien maiden hallanvaaran päättymistä. Kissojen kanssa oli jälleen kerran vähän erimielisyyksiä tästä puutarhanhoidontärkeydestä, niiden mielestä kun moinen vati on ihan selkeä saniteettitila.... Aluksi kasvatin niitä takassa (heh, uuniperunoita), mutta kun kärsivät ilmiselvästä valonpuutteesta niin kaivelin kaapeista kirppislöydön jonkun hiirihäkin (noku halpa oli...) kalterit suojaksi :)
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Mistä näitä hattuja oikein tulee?
Miksi aina pitää vetää kaiken kanssa överit? Nyt mä en osaa lopettaa tätä hattujen ompelua :D
Pieni talo preerialla -look. Tähän silputtiin siskon vanhat farkut ja oma hame. Harmillisesti tuli vähän liian pieni.
Tässä kuvassa näkyy noi likkojen Angry Birds -hatut. Unikkoinen hattu lähtee luultavasti äitienpäivälahjapakettiin.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Pääsiäisenä maalataan...
Toiset maalaa munia, toiset pöytiä.
Mun olkkarin pöytä on ollut semmonen kerta-vuoteen-petsattava perintökalu mummolan vintistä. Se nyt on kulkenut mukana, kun ei raaski sijoittaa uuteenkaan. Nyt varsinkaan, kun "olohuoneemme" on oikeastaan vaan yläkerran aulatila ja väliaikainen ratkaisu. Ei tullut otettua kunnon ennen-kuvaa, mutta tässä sitä näkyy:
Mun olkkarin pöytä on ollut semmonen kerta-vuoteen-petsattava perintökalu mummolan vintistä. Se nyt on kulkenut mukana, kun ei raaski sijoittaa uuteenkaan. Nyt varsinkaan, kun "olohuoneemme" on oikeastaan vaan yläkerran aulatila ja väliaikainen ratkaisu. Ei tullut otettua kunnon ennen-kuvaa, mutta tässä sitä näkyy:
Ja tämmöinen siitä tuli. Keskeltä poikki ja maalia pintaan. Taustalla näkyy myös lastensängystä tuunattu sohvan virkaa toimittava pesä. Sohva tuohon koloon ei mahtuisi, ja muutenkin olen kyllästynyt koko sohviin, kun kissojen kanssa tahti on tyyliä sohva/vuosi. Ihan hyvin ajaa asiansa.
Laitetaampa kuva vielä pari viikkoa sitten maalaamastani tytön kirjoituspöydästä. Se on alunperin jostakin ilmaiseksi rohmuttu elämää nähnyt hökötys. Ovet ja laatikostot ovat kalustelevyä ja pinnassa ah-niin-ruma koivumelamiini. Sitä ei kuulemma voi maalata, mutta huvikseni nykäsin kolme vuotta sitten vaaleanpunaisen seinämaalin pintaan ja hyvin pysyi. Nyt ei sitten tarvinu muuta ku hierasta pahimmat liimatahrat ja pikkasen pintaa karheammaksi hiomapaperilla ja muutama kerros valkoista kalustemaalia. Vaihdoin samalla vetimet modernimpaan ilmeeseen. Metalliset ois olleet vielä modernimmat, mutta en raaskinut nuukana ihmisenä sijoittaa 3 euroa lisää kalliimpiin vetimiin tuommoseen vanhaan romuun :D
Pääsiäispyhien piikkiin menee myös se, että pitkästä aikaa oli aikaa tarttua ompelukoneeseen ja surautin tämmösen hellehatun. Oikeastaan kyseessä on vasta testi, ensi viikolla aion shoppailla sitten tytön toivomaa angry birds -kangasta ja ommella hatun siitä. Helppoa ja hyvää :)
Rupes niin hatuttamaan, että pulpahti vielä toinenki heti perään:
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Tukkaa
Ja ainakin jos multa kysytään, niin just niin aidon näkönen kuin piti ollakin. Tosin aitohiustahan se onkin. Mutta ei mietitä sitä yhtään sen pidemmälle. Mä en halua tietää kenen köyhän intialaisnaisen tukka mun päässä killuu.
Aitohiuspidennyksiähän voi muuten kohdella samoin kuin omia. Mä ostin kyllä niille tarkoitettua hoitoainetta, aika helposti menee takkuun ja kuitenkin teippeihin pitäisi välttää hieromasta. En oo jaksanut saunaan mennessäkään väkertää mitään kosteaa pyyheliinaa hiusten suojaksi vaan ihan toiminut niinku ennenkin. Pesussa täytyy tietty vähän panostaa ettei voi tuosta vaan hierasta ja huuhdella, kun täytyy pujottautua teippien välistä päänahkaan. Älysin ruveta kuivaamaan hiukset hiustenkuivaajalla käydessäni illalla suihkussa/saunassa. Sen verran paksumpi tuo tukka nyt, että vaikka joka teipin välissä onkin rako juuri sitä varten, että kosteus pääsee päänahasta pois, niin tuntuu silti ettei kuiva ikinä. Ja vähänkin jos jää kosteaksi niin sitten yöllä ahistaa. Kattoo nyt sitte, onko tolla kohtelulla jotain vaikutusta teippien kestoon. Tähtäimessä on se Kreetan reissu 25.5., sinne aattelin ottaa pois, kun kuitenkin tulee pääasiassa lilluttua merivedessä ja auringossa ja peuhattua muksujen kanssa, niin ei tarttis sitte hipistellä pidennysten kanssa. Mut katotaan.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Eläviä kuolleita
Eläviä kuolleita oli ensimmäisiä muistamiani teatteriesityksiä, jolloin syttyi joku tikku palamaan, että tästä mä tykkään. Eikä siitä sitten montaa vuotta mennyt, kun samaisella Jyränkölän lavalla sitä itse viipotettiin. Oon mä kyllä sairaan onnellinen, että saan tehdä duunia nyt täällä tuotantopuolella :)
Otsikko sinänsä oli kuitenkin tarkoitettu kuvaamaan mun suurta ahaa-elämystä tänään:
Ei Kuolleita -palstalta seurata kuolleita, vaan niitä eläviä.
Kuka on nykyään kenenkin kanssa ja onko niillä lapsia ja jos on niin montako.
Exät, nyxät, uus-, ja -puolisukulaiset ja tuttavat seisovat kaikki nykyään samassa rivissä sulassa sovussa. Jossei muualla, niin ainakin yhdessä paikassa: Kuolleita -palstalla. Siellä ollaan kaikki saman arvoisia. Siis tietty ne, jotka sinne pääsee. Kaikki ei pääse. Mutta jos ees jonkun listalla pääsisi, kait se on saavutus sekin, että on joku, jota kaivata? Kaikkein pahinta olisi olla kuollut elävä.
Toivottavasti oma "kaipaamaan jäivät"-lista olisi mahdollisimman pitkä.
Huomenna ei tarvitse vielä kaivata: Vaari täyttää 85. En olekaan koskaan noin suuria lukemia ollut juhlimassa.
Missäs myö nyt ollaan, kysyi vaari aina <3 Että sinänsä orastavia muistihäiriöitä ei niin edes huomaa ;)
Siskon kanssa mietittiin lahjaa sentäs pitkään! Kun mitään ei saa kuulemma ostaa. Keksittiin sitten hakea Kätsylästä käsintehtyjä sytytysruusuja (täällä muuten niiden ohje http://katsyla.vuodatus.net/blog/category/Sytykeruusut, voisi koittaa tehdä itsekin). Askarreltiin muokatuista valokuvista ja hörsylöistä kortti. Sekä sytykepalapaketin että kortin pohjana on päreet. Pikkusen hätäilemällä väsätty, mutta ihan kiva kuitenkin :)
Samalla mukaan tarttui muutama ihaaaaana huovutettu pääsiäistipu (kuvassa tuossa ruskeassa korissa). Ne lahjoitin työkavereille, kun turha tänne kissojen syötäväksi on moisia raahata. Rairuoho-ohratkin vein töihin, ja toin ne vasta nyt kotiin. Suoraan kissanruokapaikalle. Muruillekin vähän pääsiäistä ;)
(Kuva: katsyla.vuodatus.net)
Otsikko sinänsä oli kuitenkin tarkoitettu kuvaamaan mun suurta ahaa-elämystä tänään:
Ei Kuolleita -palstalta seurata kuolleita, vaan niitä eläviä.
Kuka on nykyään kenenkin kanssa ja onko niillä lapsia ja jos on niin montako.
Exät, nyxät, uus-, ja -puolisukulaiset ja tuttavat seisovat kaikki nykyään samassa rivissä sulassa sovussa. Jossei muualla, niin ainakin yhdessä paikassa: Kuolleita -palstalla. Siellä ollaan kaikki saman arvoisia. Siis tietty ne, jotka sinne pääsee. Kaikki ei pääse. Mutta jos ees jonkun listalla pääsisi, kait se on saavutus sekin, että on joku, jota kaivata? Kaikkein pahinta olisi olla kuollut elävä.
Toivottavasti oma "kaipaamaan jäivät"-lista olisi mahdollisimman pitkä.
Huomenna ei tarvitse vielä kaivata: Vaari täyttää 85. En olekaan koskaan noin suuria lukemia ollut juhlimassa.
Missäs myö nyt ollaan, kysyi vaari aina <3 Että sinänsä orastavia muistihäiriöitä ei niin edes huomaa ;)
Siskon kanssa mietittiin lahjaa sentäs pitkään! Kun mitään ei saa kuulemma ostaa. Keksittiin sitten hakea Kätsylästä käsintehtyjä sytytysruusuja (täällä muuten niiden ohje http://katsyla.vuodatus.net/blog/category/Sytykeruusut, voisi koittaa tehdä itsekin). Askarreltiin muokatuista valokuvista ja hörsylöistä kortti. Sekä sytykepalapaketin että kortin pohjana on päreet. Pikkusen hätäilemällä väsätty, mutta ihan kiva kuitenkin :)
Samalla mukaan tarttui muutama ihaaaaana huovutettu pääsiäistipu (kuvassa tuossa ruskeassa korissa). Ne lahjoitin työkavereille, kun turha tänne kissojen syötäväksi on moisia raahata. Rairuoho-ohratkin vein töihin, ja toin ne vasta nyt kotiin. Suoraan kissanruokapaikalle. Muruillekin vähän pääsiäistä ;)
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Takatalvi
Vai voiko se olla vielä takatalvi, jos se ei ole missään vaiheessa päättynytkään?!
Tänä aamuna joka tapauksessa tiukasti lumi maassa ja -10 astetta pakkasta. Usch. Ihan ollaan pulkalla liikkujiksi taas siirrytty, fillaria turha kaivaa, vaikka se nyt jopa ois huollettu. Likka vaan painaa istuimessaan jo niin paljon, ettei ole enää viittinyt riskeerata sen yhden kuhmun jälkeen.
Ajokortti ois ihan kiva. Mut siis yli 2000 + auto + bensat + vakuutukset. Uaaggg. Kysyn vaan että m i s t ä nykynuoret noi rahat oikeen repii? Pitää kai ruveta säästämään jo omalle muksulle ni ei koe äitinsä "kohtaloa" ainakaan näiden autokapinoiden suhteen....
Takatalvi toi kyllä talvihorroksenkin takasin. Väsyttää ja tylsistyttää. Paista aurinko. NYYYYTTTT!!!!!
Hiuspidennyksistä uusia huomioita näin viiden käyttöpäivän jälkeen:
- Jos olisin tiennyt,että tukka jämähtää ekan pesun jälkeen lievälle laineelle, olisin jättänyt pidemmäksi. Noin niinkun muuten koen tuon laineisuuden vaan plussaksi, ite kun oon semmosta piikkisuoraa sarjaa.
- ÄLÄ laita teippejä enää korvan etupuolelle. Kotikampaajanikaan ei olisi laittanut, mutta mä halusin, koska muuten oma lyhyt tukka olisi jäänyt enemmän näkyviin. Mutta nämä etummaiset teipit on hankalat. Tukka ei taivu ponkkarille, aurinkolasit, pipot ja kaikkien semmoisten tukkavärkkien ja korvan lähellä toimiminen aiheuttaa ikäviä nippasuja. Varmaan liottelen noi etummaiset jo sitten aiemmin pois.
- Nukkuminen. En oikein osaa päättää. Joka toinen yö olen nukkunut kuin tukki ja joka toinen yö lähes nolla. Ja silloin teipit häiritsee. Päänahkaa muka kutittaa ja kiristää ja ahistaa ja kuumottaa. Tai sitten se johtuu siitä unettomuudessa pyöriskelystä.....
Nyt jos tsemppais ees sen verran, et vaihtais kissanhiekat ja panis saunan lämpenemään. Pääsiäisen vapaita odotellessa :)
Tänä aamuna joka tapauksessa tiukasti lumi maassa ja -10 astetta pakkasta. Usch. Ihan ollaan pulkalla liikkujiksi taas siirrytty, fillaria turha kaivaa, vaikka se nyt jopa ois huollettu. Likka vaan painaa istuimessaan jo niin paljon, ettei ole enää viittinyt riskeerata sen yhden kuhmun jälkeen.
Ajokortti ois ihan kiva. Mut siis yli 2000 + auto + bensat + vakuutukset. Uaaggg. Kysyn vaan että m i s t ä nykynuoret noi rahat oikeen repii? Pitää kai ruveta säästämään jo omalle muksulle ni ei koe äitinsä "kohtaloa" ainakaan näiden autokapinoiden suhteen....
Takatalvi toi kyllä talvihorroksenkin takasin. Väsyttää ja tylsistyttää. Paista aurinko. NYYYYTTTT!!!!!
Hiuspidennyksistä uusia huomioita näin viiden käyttöpäivän jälkeen:
- Jos olisin tiennyt,että tukka jämähtää ekan pesun jälkeen lievälle laineelle, olisin jättänyt pidemmäksi. Noin niinkun muuten koen tuon laineisuuden vaan plussaksi, ite kun oon semmosta piikkisuoraa sarjaa.
- ÄLÄ laita teippejä enää korvan etupuolelle. Kotikampaajanikaan ei olisi laittanut, mutta mä halusin, koska muuten oma lyhyt tukka olisi jäänyt enemmän näkyviin. Mutta nämä etummaiset teipit on hankalat. Tukka ei taivu ponkkarille, aurinkolasit, pipot ja kaikkien semmoisten tukkavärkkien ja korvan lähellä toimiminen aiheuttaa ikäviä nippasuja. Varmaan liottelen noi etummaiset jo sitten aiemmin pois.
- Nukkuminen. En oikein osaa päättää. Joka toinen yö olen nukkunut kuin tukki ja joka toinen yö lähes nolla. Ja silloin teipit häiritsee. Päänahkaa muka kutittaa ja kiristää ja ahistaa ja kuumottaa. Tai sitten se johtuu siitä unettomuudessa pyöriskelystä.....
Nyt jos tsemppais ees sen verran, et vaihtais kissanhiekat ja panis saunan lämpenemään. Pääsiäisen vapaita odotellessa :)
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Juhlaa
Eilen oli työkaverin kuuskymppiset. Yllättävän mukavan lepposat pippalot oli. Ja tarjoilu kohdillaan... taisin tintata liki pullollisen Helmeä... Ryypiskelyn puolellehan se sitten menikin...
Tänään sitten reippaana tyttönä (not!) mukeloitten kanssa virpomiskierrokselle. Sain miäkii sentää muutaman munan. Ja viime yönä Kanarialta kotiutuneilta porukoilta vyön ja ne parhaat tuliaiset, eli matkakertomuksen! Oon niin iloinen, että niillä oli onnistunut reissu. Systeri sen voitti niille Finnmatkojen "lähetä vanhempasi lomalle" -kilpailusta. Itse lähetään syssen ja likkojen kanssa toukokuussa Kreetalle. aahh! Sitä odotellessa.
Tänään on aprillipäiväkin... Perinteisesti sain Facessa nakitettua ees yhden uhrin!! Tällä kertaa olin saanut kuvan takapihallemme ilmestyneestä LEHMÄSTÄ ja huhuilin tietäiskö joku kenen se on höhööö :D
Tänään sitten reippaana tyttönä (not!) mukeloitten kanssa virpomiskierrokselle. Sain miäkii sentää muutaman munan. Ja viime yönä Kanarialta kotiutuneilta porukoilta vyön ja ne parhaat tuliaiset, eli matkakertomuksen! Oon niin iloinen, että niillä oli onnistunut reissu. Systeri sen voitti niille Finnmatkojen "lähetä vanhempasi lomalle" -kilpailusta. Itse lähetään syssen ja likkojen kanssa toukokuussa Kreetalle. aahh! Sitä odotellessa.
Tänään on aprillipäiväkin... Perinteisesti sain Facessa nakitettua ees yhden uhrin!! Tällä kertaa olin saanut kuvan takapihallemme ilmestyneestä LEHMÄSTÄ ja huhuilin tietäiskö joku kenen se on höhööö :D
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Tukan säätöä ja säätöä
Eilen värjäsin tukan sitten kolme kertaa...
Juuri kun sain värinpoistoaineet päähän, soi puhelimen muistutus että matikan tentin alkuun aikaa 20 min.
Shit. Olipa sitten jäänyt vessankello (vessakello on hyvin_tärkeä_aamuväline) siirtämättä kesäaikaan. Kyse oli jo uusinnasta, kun olin unohtanut mennä ensimmäiseen tenttiin, joten eipä paljon ollut vaihtoehtoja. Aine oli päässä sitten reilun tunnin... Empä suosittele... Melko oranssinkellertävänvivahteikas lopputulos oli....
Onneksi kaapista löytyi hätävaraväri ja sain tällä paniikkipurkilla ensin paikattua pahiten kärsineet ex-ruskeat raidat. Sitten hoksasin paikata samalla maantienvärillä muunkin osan päästä, mutta lyhyemmällä vaikutusajalla.
Kaveri tuli sitten tänään laittamaan teippipidennykset. Molemmat oltiin ensikertalaisia, mutta Oprin mahtavien ohjeiden avulla homma sujui kuin tanssi! Ja ihan super-mega-huippu-ihqu-tukka tulikin!! Aikaa kului vaan niin reippaasti, että muotoonleikkaaminen jää toiselle päivälle. Mähän siis aion leikata pidennyksiä aika rajusti, tarkoitus on päästä niiden avulla vain pahimman kasvatusvaiheen yli, mikään pitkän tukan ystävä en varsinaisesti ole.
*muoksista* Tässä kuva muotoon leikatusta päästä. Eipä tuosta pidennyksiä edes huomaa :) Kyseessä on siis Rapunzelin 2-väriset, liekkö alunperin 45-senttiset. Teippinä Simply Natural, joka ainakin otti hyvin kiinni, katsotaan sitten millainen poistontuska tulee olemaan.
Juuri kun sain värinpoistoaineet päähän, soi puhelimen muistutus että matikan tentin alkuun aikaa 20 min.
Shit. Olipa sitten jäänyt vessankello (vessakello on hyvin_tärkeä_aamuväline) siirtämättä kesäaikaan. Kyse oli jo uusinnasta, kun olin unohtanut mennä ensimmäiseen tenttiin, joten eipä paljon ollut vaihtoehtoja. Aine oli päässä sitten reilun tunnin... Empä suosittele... Melko oranssinkellertävänvivahteikas lopputulos oli....
Onneksi kaapista löytyi hätävaraväri ja sain tällä paniikkipurkilla ensin paikattua pahiten kärsineet ex-ruskeat raidat. Sitten hoksasin paikata samalla maantienvärillä muunkin osan päästä, mutta lyhyemmällä vaikutusajalla.
Kaveri tuli sitten tänään laittamaan teippipidennykset. Molemmat oltiin ensikertalaisia, mutta Oprin mahtavien ohjeiden avulla homma sujui kuin tanssi! Ja ihan super-mega-huippu-ihqu-tukka tulikin!! Aikaa kului vaan niin reippaasti, että muotoonleikkaaminen jää toiselle päivälle. Mähän siis aion leikata pidennyksiä aika rajusti, tarkoitus on päästä niiden avulla vain pahimman kasvatusvaiheen yli, mikään pitkän tukan ystävä en varsinaisesti ole.
*muoksista* Tässä kuva muotoon leikatusta päästä. Eipä tuosta pidennyksiä edes huomaa :) Kyseessä on siis Rapunzelin 2-väriset, liekkö alunperin 45-senttiset. Teippinä Simply Natural, joka ainakin otti hyvin kiinni, katsotaan sitten millainen poistontuska tulee olemaan.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai.
Mikä siinä on.
Että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ei sitten nukutua ikinä hyvin. Naapurin nuorimmainen huusi vuorotellen Mersun kanssa. Puoli kolmelta kattelin vielä kelloa. Toi kesäaikaan siirtyminen luo lisäksi omat jetslaaginsa.
Mersulla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhtä kissoista. Sitä yhtä, joka öisin kärsii jonkunlaisesta eroahdistuksesta tai hylkäämisenpelosta tai lapsuuden luomasta posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja raahailee siitä hyvästä ulisten ja itkien pipoja ja sukkia makuuhuoneen oven eteen. Ovihan on siis aina auki, myös öisin. But it's hard to be a kissa.
Naapurilla taas tarkoitetaan tässä yhteydessä siskoani, joka asuu perheineen tuossa talon eteläsiivessä. Minä asutan tytön ja kissojen kanssa tätä pohjoista päätyä. Näin on menty nyt 7kk enemmän ja vähemmän -mutta pääasiassa enemmän- sopuisasti. Maanantain huonojen uutisten kerhoon tuli viesti myös asunnonkatsojista. Tämä on siis myynnissä ja vuokralla tässä ollaan vaan. Itsemme kannalta toivotaan, ettei menisi kaupaksi. Ystävien, joiden tuvassa siis majailemme, kannalta toivomme tietysti että talo menisi kaupaksi. Sellaista on elämä. Ihan kaikella on kaksi puolta.
Mulle muuttaminen ei onneksi ole ongelma. Niitä on vasta 13 takana (10 vuodessa), niin että rutiinilla menee moiset pikkuhommat. Muuttaminen on mukavaa. Paitsi se kantajien ja autojen metsästys. Ehkä sen haasteellisuus tosin korreloi jotenkin tän muuttotahdin kanssa... ;)
TOSIN täytyy tunnustaa, että ehkä tässä iän myötä on alkanut pahinkin reissunainen vähän haikailemaan jonkunlaista pysyvyyttä elämään. Ehkä voisi ittensä johonkin asuntolainaan sitouttaa... Nyt kun näyttäisi siltä, että sitä on jotenkin sohlannut itsensä sellaiseen työpaikkaan, jossa voi edes kuvitella olevansa vähän pidempäänkin... Mutta kyllä sen mielisi olevan hyvä kämppä sitten se! Tässä iässä on myös se huomioonotettava seikka, että alkaa olla kouluikäisiä lapsia... Tai siis yksi semmoinen melkein-esikoulu-ikäinen... Jokatapauksessa organisaation sijaintipäätöstä pohtiessa tulisi ottaa huomioon myös nämä kouluasiat. Ja sitten. Eihän sitä voi ohittaa niitä muitakaan potentiaalisia sitoutumisia niinku köhköh tarkoitan jotain semmosta vuosisadan rakkaustarinaa tjsp
Huooooooh. It's hard to be a tonttuwoman. Nyt meen Villa Sukalle ja katon tytöltä salaa loppuun tuon Suden salaisuuden, joka löytyi kirjaston lasten hyllystä, ja vaikuttaa hyvältä leffalta kun sitä iltapalalla aloiteltiin :D
Että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ei sitten nukutua ikinä hyvin. Naapurin nuorimmainen huusi vuorotellen Mersun kanssa. Puoli kolmelta kattelin vielä kelloa. Toi kesäaikaan siirtyminen luo lisäksi omat jetslaaginsa.
Mersulla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhtä kissoista. Sitä yhtä, joka öisin kärsii jonkunlaisesta eroahdistuksesta tai hylkäämisenpelosta tai lapsuuden luomasta posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja raahailee siitä hyvästä ulisten ja itkien pipoja ja sukkia makuuhuoneen oven eteen. Ovihan on siis aina auki, myös öisin. But it's hard to be a kissa.
Naapurilla taas tarkoitetaan tässä yhteydessä siskoani, joka asuu perheineen tuossa talon eteläsiivessä. Minä asutan tytön ja kissojen kanssa tätä pohjoista päätyä. Näin on menty nyt 7kk enemmän ja vähemmän -mutta pääasiassa enemmän- sopuisasti. Maanantain huonojen uutisten kerhoon tuli viesti myös asunnonkatsojista. Tämä on siis myynnissä ja vuokralla tässä ollaan vaan. Itsemme kannalta toivotaan, ettei menisi kaupaksi. Ystävien, joiden tuvassa siis majailemme, kannalta toivomme tietysti että talo menisi kaupaksi. Sellaista on elämä. Ihan kaikella on kaksi puolta.
Mulle muuttaminen ei onneksi ole ongelma. Niitä on vasta 13 takana (10 vuodessa), niin että rutiinilla menee moiset pikkuhommat. Muuttaminen on mukavaa. Paitsi se kantajien ja autojen metsästys. Ehkä sen haasteellisuus tosin korreloi jotenkin tän muuttotahdin kanssa... ;)
TOSIN täytyy tunnustaa, että ehkä tässä iän myötä on alkanut pahinkin reissunainen vähän haikailemaan jonkunlaista pysyvyyttä elämään. Ehkä voisi ittensä johonkin asuntolainaan sitouttaa... Nyt kun näyttäisi siltä, että sitä on jotenkin sohlannut itsensä sellaiseen työpaikkaan, jossa voi edes kuvitella olevansa vähän pidempäänkin... Mutta kyllä sen mielisi olevan hyvä kämppä sitten se! Tässä iässä on myös se huomioonotettava seikka, että alkaa olla kouluikäisiä lapsia... Tai siis yksi semmoinen melkein-esikoulu-ikäinen... Jokatapauksessa organisaation sijaintipäätöstä pohtiessa tulisi ottaa huomioon myös nämä kouluasiat. Ja sitten. Eihän sitä voi ohittaa niitä muitakaan potentiaalisia sitoutumisia niinku köhköh tarkoitan jotain semmosta vuosisadan rakkaustarinaa tjsp
Huooooooh. It's hard to be a tonttuwoman. Nyt meen Villa Sukalle ja katon tytöltä salaa loppuun tuon Suden salaisuuden, joka löytyi kirjaston lasten hyllystä, ja vaikuttaa hyvältä leffalta kun sitä iltapalalla aloiteltiin :D
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Villa Vita Mia è aperto!
Zau!
V i h d o i n sain aikaiseksi aloittaa bloggaamisen sitten irc-gallerian kulta-aikojen...
Täytynee panostaa ensimmäiset päivät tuon ulkoasun kanssa askarteluun ennenkuin pääsee hyvillä mielin sisältöä sisustamaan.
"Alussa oli elämä. Sitten tuli ihminen ja keksi, että kyseessä onkin ongelma." kirjoitti muutes Tommy Tabermann, joka oli viisas mies ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)