sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kodin huoltomies ja putkimies.

Eilen oli ensimmäinen päivä tänä keväänä, kun lapselle saattoi laittaa lenkkarit jalkaan.
Ja sitten se kevät jo alkoikin ja tänään tarkeni pihalla futista pelailla jo t-paidassa. Lyhyeksi jäi välikausi, eilen oli myöskin ensimmäinen päivä kun saattoi kuvitella lapsen tarkenevan välikausitakissa.

Odotan kesää. Ihana kesä tulossa. Tähän ei ole kesäksikään tulossa muita vuokralaisia (tai ois tulossa, muttei kuulemma oteta), eli mun yksinvaltius jatkuu ja saan edelleen valloittaa rappukäytävän niin idätyksilleni kuin pyykeille ja leluille ja polkupyörille ja....  Täytyy yrittää olla sytyttämättä tulipaloa :D. Ja pihan valloitan tietenkin myöskin. Odotan jo innolla mitä kaikkea meillä täällä on. Tänä viikonloppuna krookusten armeija on valloittanut nurmet. Nuo kymmenkunta omenapuuta yläpihalla ovat jo täyttäneet mielensopukkani alkukesäisellä päivällä, kun pääskyset kirkuvat ja pötköttelen omenankukkien alla tuijottelemassa pilvilaivoja... aaaahh.... Siisti täytyy yrittää olla. Täähän on oikeastaan puisto. Aidattu, yksityinen puisto. Lakaisin hiekkoja oman taloni edestä ja lapsukainen autteli huoltomiestä kanniskelemaan jotain levyjä XD Meillä on niin huolehtivainen kiinteistönhuolto, että setä soitti tuossa viikko takaperin, että ettehän oo alle jääny kun katolta on tullut iso jäälohkare oven eteen.... Siitä vois vaikka kätevän isännän ottaa, jos se vaan ois ees millimetrin mun makuun mutkun ei ole :D

Otettiin tuossa parkkiksella perheiden välinen jalkapallomatsi. Sain lainaksi siskon lapsen, koska oma joukkueeni olisi muuten jäänyt varsin pieneksi. Hävittiin silti. Niitä harvoja hetkiä, kun miehen puuttuminen perheestä harmittaa. Karvas tappio urheilussa. Tosin mun joukkue karkasi kesken pelin ja kummipoika alkoi itkeä kun vein siltä pallon. Mutta hauskaa oli silti ja hiki tuli. Sitä ennen levittelin picnic-vilttini ja hörpittiin kahvit&croissantit&jäätelöt. Ihana kevät.

Siististi täytyy yrittää olla sisätiloissakin ja tajusin suihkussa, että lattiakaivo vetää vähän nihkeesti. Se on tietenkin muurattu kiinni, eli ei muuta kuin kodin putkimiestä sisuksiin. Jos sais sen hiivatin turvakorkin auki. En saanut. Tai no sain tyylilläni. Jo toinen hetki samalle päivälle kun olisi miestä kaivattu!! Prkl!!


torstai 18. huhtikuuta 2013

Linjoilla

Työreissuista pääkaupunkiin on se hyvä puoli, että niiden kylkiäisinä tulee mahdollisuus kaikenlaisiin nautintoelämyksiin.

Ilometritehtaan linjalla
Eilen kävin katsomassa UIT:n Ilometritehtaan. Oon joskus niitä UIT:n taltiointeja telkkarista katsellut ja kuolannut, mutta paikan päälle en oo koskaan päässyt. Musiikki-irrottelusta vastasivat Virve Rosti ja Jean S ja hyvinhän nuo vetivät rooliakin päälle, vaikkei biisien jokseenkin ontuva lyriikka oikein kolahtanut. Tekemisen meininki korvasi kyllä moiset puutteet! Sketseistä tirvahti muutama niin, että kyllä penkki tärisi tämän kankkujen alla. Ihan kesäkuntoon ei vatsalihaksia kyseisen esityksen voimin kyllä saatu, mutta ehdottomasti sentään se kuuluisa hyvä mieli, jolla taas porskuttaa - vaikkapa Heinolan kesäteatterin ensi-iltaan asti :)

Ratikkalinjalla & Rutiinilinjalla
Jatkoilin kiltisti ratikalla (sillä väärällä) hotelliin (sain iltalenkkiäkin) ja heräsin (siitä huolimatta) huonosti nukutun yön jälkeen reippaana aamusaunaan. Siellä sitä istuskeli yksin alastomana höyryämässä kaupungin kattojen yllä ja katseli isoista lasi-ikkunoista auringossa kylpevää Helsinkiä. Vähän toisenlaista maisemaa kuin täällä tehtaan rutiinilinjalla. Tekipä hyvää. Se saunakin tietysti, kun ei kotona ole moistakaan herkkua.

www.scandichotels.fi
Asialinjalla
Ja ettei nyt ihan väärä kuva jää, niin kyllä sitä tuli tikutettua messuilla kintut kipeeksi, suu kuivaksi ja posket tekohymystä turraksi kahdessa päivässä niin että fyysisten oireiden loputtuakin rajusta ihmisähkystä kärsii vielä ainakin viikon.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

HOPOTUS: Vitaplex Salmiakki D-vitamiini

Tällä kertaa maisteltiin D-vitamiinia. Ja tätähän olisi maistellut enemmänkin kuin yhden päivässä!
Suurena salmiakin ystävänä voin suositella tätä käsi sydämellä.
Maun lisäksi bonuksena pieni koko ja koostumus: tabletti sulaa suussa eikä "vaahtoa" kuten jotkin isommat vertaistuotteet.

Myös perheen hedelmäkarkkiedustajalle maistui tämä paremmin kuin kaapista löytynyt makuvaihtoehto sitruuna. Hei ja karkkimaisesta olemuksestaan huolimatta tässähän on makeutusaineena xylitolia!

Testiraadista poikinut ainoa negatiivinen kommentti oli ulkonäkö: Tabletti on kieltämättä erikoisen ruskeankirjavan sävyinen.

Pienempi Vitaplex, suurempi toisen valmistajan D-vitamiini.


Onneksi näitä jäi vielä. Pakko saada aina aamupalan päälle :D

Lisätietoja Vitaplex Salmiakki D-vitamiinista täällä:
www.hopottajat.fi/vitaplex_salmiakki/

Lisätietoja Hopottamisesta täällä:
http://www.hopottajat.fi/
Hopottajana pääset testaamaan laadukkaita tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, joskus jopa ennen niiden tuloa kauppaan. Sinun lisäksesi muutkin haluavat varmasti tietää hyvästä tuotteesta! Suosittelun voit tehdä itsellesi luontevalla ja sopivalla tavalla, niin netissä, sosiaalisissa medioissa kuin kasvotustenkin. Suosittelusta saat pisteitä, joilla voit ansaita pieniä palkintoja.
Jos kiinnostuit Hopottamisesta, jätäthän viestiä.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lonely planet

Kuuntelen tätä ja funtsin, että oonko mä jotenkin friikki, bambut seinillä täällä loskan ja hiekoitussepelin keskellä yksin nökötän riipputuolissani haaveilemassa....

Näin suuressa maailmassa elämä ei voi olla tässä.

Click here and get lost.

Tuikku murheeseen.

ja Tallinnan matka kevätlevottomuuteen.
Kesäkuussa vasta mutta ompahan jotain mitä odottaa. Noloa tunnustaa mutten oo koskaan käyny Tallinnassa muutamaa kauppakeskusta pidemmällä. En ees vanhassa kaupungissa. Tällä reissulla ois tarkotus ehtiä ainakin eläintarhaan. Ihana vuodenaikakin. Se tosin siitä ulkomaanmatkattomasta vuodesta.... eehn.. noo... vähän pienemmillä sijoituksilla näin alkuun....
Ostin nimittäin Wiinkin härpäkkeineen.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Miksei mitään tapahdu?

Kevät viipyilee ja kiduttaa. Tulee kierrellen. Kuten lokki laiturilla lojuvaa särkeä hakemaan.
Tulis edes ne lokit!
Mä haluan kevääni haukan syöksynä kohti saalista, silmänräpäyksenä, avuttomana kiljahduksena ja sydämentykytyksenä ja korvissa humisevana hiljaisuutena!!

Sitä tulee levottomaksi.
Tulis nyt edes jotain.
Muutosta.

Madagascar and the Indian Ocean Islands top ten threatened forests picture
Kuva: National Geographic http://news.nationalgeographic.com

Katson päivittäin eri kaupunkien asunnot, työpaikat, vauvakuumepalstat, Ikean (ja pankkitilin).
M i t ä ä n ei tapahdu missään. Siis mun elämässä ja se on missään.

Mullahan on strategia. Tavoitteisiin pääsee vain pitkäjänteisellä suunnittelulla ja ohjaamalla toimintaa ja päätöksiä niitä kohti. Kimpoilemalla ei pääse kuin seinältä sille vastakkaiselle. Miten se nyt voi olla niin vaikeeta.

Keväthulluus.
Pahenee vuosi vuodelta, kuten allergiaoireetkin.


Mut mitä sun pitäisi tehdä, pitäis olla jotenkin niin smooth

Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa

Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa.
Miten pääsisit käsiksi ajatukseen, joka sua väijyy mielenperukoilla,

eikä päästä otteestaan ennen kuin huomaat, ettei lastenlippu enää kelpaa.

Menisit kotiin ja kampaisit tukkas.
Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa

Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan
~Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti~

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Pikkujääkausi



















Tori tänä aamuna.
Se ei ole takatalvi koska kevät ei ole vielä alkanutkaan.
Ihan hullua.
Asuisitko tällaisessa maisemassa????
Jos niinku valitsemaan pääsisi????

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Santa vs Daddy 1-0

Empä olisi tätä vuosipäivää lapselle suonut.
Ihan alusta ei oo tallessa, mutta heinäkuusta eteenpäin tyhjiä lupauksia on tallessa 8 kpl.
On ihailtavaa, että rustataan nettiadresseja, millä taataan biologisten vanhempien oikeuksia, isien tasavertaisia oikeuksia ja rekisteröidyssä suhteessa elävien oikeuksia, mutta milloin oi milloin ne lasten oikeudet saataisiin toteutumaan.


Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
2 §Tapaamisoikeus
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.
Siinä se. Lakiin kirjoitettu. Laissa ei ole vaan mitään keinoa saada näitä oikeuksia toteutumaan tai rangaista niitä noudattamatta jättänyttä.
Lapsi itkee tasaisin väliajoin. Isäänsä, ikäväänsä, muistoja. Laitoimme isän kuvan kehyksiin sängyn yläpuolelle, siihen suojelusenkelitaulun ja suojelusenkelirunon väliin. Siinä se on enkelinä. Muistona. Lapsen muistot alkavat värittyä ja isukki on saanut sädekehän päänsä päälle.
En ole lähtenyt mukaan siihen. En puhu etävanhemmasta pahaa, mutten todellakaan patologisen valehtelijan sädekehää kiillota. Isillä on semmonen vaiva, että se valehtelee, vaikkei tahtoisi. Sanoo tulevansa, eikä tule. Ihmisillä on kaikenlaisia semmoisia vaivoja, mitä ei näe. Kyllä lapsi sen ymmärtää. Huokaisee, kääntyy seinään päin. Nielaisee.
Äiti itkee sitten illalla kun istuu tässä pimeässä yksin. Sitä mustaa aukkoa, jota isi kaivaa lapsen sisälle pelkästään sillä, ettei ole. Sitä tuntia, paria edes, pari kertaa vuodessa. Pidemmistä tapaamisyrityksistä luovuin jo ajat sitten.
Sitten äiti itkee sitä, kuinka paljon on tehnyt, että lapsella olisi isä, edes ripauksen edes joskus. Antanut anteeksi, uudelleen ja uudelleen. Kuunnellut valheita. Vaatinut vastauksia ja ollut vaatimatta. 
Seksiäkin joskus. Muukin syy tulla kun istua pari tuntia muksua kattomassa.
Ja aina uudestaan niellyt ylpeytensä, ja pyytänyt tulemaan.
Tuun sit heti kuun alussa käymään. 
Huomenna selviää, mikä päivä pääsen käymään. 
Tuun sitte tupareihin viimeistään. 
Pe on vapaa ja ehkä lauantai, miten teille passais? 
Kiinnostaa. Älä nyt turhaudu. Jos mä to tulisin? 
La alkaa viikon vapaa, et silloin ois mahollisuus.
Laitan ma viestiä vapaista, niin sovitaan tarkempi aika. 
Vituttaa niin. Ja surettaa. Miten monta vuotta tätä 101 hassua kysymystä ja vastausta -leikkiä on leikitty. 
En tiedä mitä järkeä tässä on. En kai viitsisi edes yrittää, ellei muksu niin kovasti kaipaisi. Joskus toivon, ettei se olisi isäänsä koskaan tavannutkaan. Vaikka kai semmoisillakin jonkunlainen aukko johonkin sielunsyövereihin jää. Mutta varmasti kuitenkin pienempi. Ei voi kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Ei tästä kai ole kivutonta tietä. Mielessä on aina miksi?
Miksi se sanoi alusta asti, että tahtoo olla mukana? Miksi se valehtelee aina vaan että on ja tahtoo ja kiinnostaa vaikka selkeästi ei vois vähempää kiinnostaa? Eikö siinä oo sen vertaa miestä, että sanoisi ettei hänestä tähän ole? Oli siitä kuitenkin joskus. Osasi olla hienosti lapsen kanssa aina kun oli.
Milloin minä saan luovuttaa? Vai menikö se hetki jo?
Meni.
Ja mitä ihmettä sille lapselle sanotaan? Että isillä on nyt uusi elämä mihin me ei kuuluta, eikä se enää tule täällä käymään? Että lakkaa haaveilemasta koko tyypistä. 

Jos lapsella olisi tonni, se lähtisi isin kanssa reissuun. Joskus pelkään, että se tekee sen. Karkaako se murrosikäisenä etsimään isäänsä, jos nyt luovutan?
Ja jos en luovuta, niin kuinka syvän reiän se ehtii kaivaa tyhjillä lupauksillaan?

Eniten, kaikkein eniten, pelkään että tytär on kuten äitinsä ja antaa itseään vetää kuin pässiä narussa. Mää mää, miehet tänne, antaa juoksuttaa vaan, mää mää. Vitun lammas. Minähän se tässä oon esimerkkiä näyttäny. Miten hiton sekaisin on äiti, kun haluaa lapsen elämään tuollaisen ihmisen?


Lapsi lakkasi jo uskomasta joulupukkiin, hammaskeijuun ja pääsiäispupuun.
Ehkä jo isäänkin.
Nyt mä kirjoitan sen tähän, kun ääneen sitä ei saa sanoa.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Buona Pasqua

Oli ja meni siis. Mutta hyvä oli. Buonissima.
Harvinaisen ihanat Pyhät. Ja tehokkaat.

Perjantaina tytön eskarikaveri oli leikkimässä ja käytiin siskonperheen kanssa ulkoilemassa. Komeat oli jääputoukset. Ekaa kertaa oli tytöllä kaveri täällä kylässä. Se huono puoli tässä valtion linnakkeessa asumisessa on, että vahingossakaan ei sitten ole ihmissieluja lähimailla. Koskaan ei ole hyvä. Ei silloin kun niitä on (ne metelöi) eikä silloin kun niitä ei ole (ne ei metelöi).

Lauantaina tyttö sai 30 yön omassa sängyssä nukkumisen ruudukkonsa täyteen ja pääsi palkintomatkalleen HopLoppiin Lahteen. Samalla reissulla mukaan tarttui kenkiä ja vaatteita. Mulla on ikävä Lahteen. Siellä on cityihmisen elämä vaan niin paljon helpompaa. Mennä vaan bussipysäkille seisomaan, niin pääsee perille. Täällä voi tarjota oluen sille, joka näkee keskustassa ensimmäisenä paikallisbussin. Mun koti niin ei oo täällä.

Lauantaina tuli vielä siskon muksut yökylään. Pidän kyllä kunnia-asiana, että systerillä luottoa löytyy.  Insuliinin pistäminen ei ollut ollenkaan niin kamalaa kuin kuvittelin. Mä oon semmonen lievä pakenija kaikissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Mua pikkusen inhottaa kaikki semmoinen.  Yritin esittää tosi urheaa ja lapsi huomasi sen ja esitti tosi kultaista ja kehui mua hyväksi pistäjäksi.
Se oli sitten 2 tunnin välein kelloa yöllä soimaan ja sokereja mittaamaan.Eikö ne sitten ollutkin 04 herätyksellä liian matalat ja jouduin siskon herättämään. Että se siitä kauniista ajatuksesta, että saisivat edes yhden yön nukkua heräämättä :/ On se kyllä. Epäinhimillstä. Kello soi 01 tunnin 50 minuutin kuluttua. Viittiikö ees vaivautua nukahtamaan. Kyllähän yksi yö, mutta tälle perheelle ei loppua näy... Ja lisänä on vielä huoli. Vähän eri juttu kuin vauvan imettäminen puoliunessa.

Tulevaisuudessa mua vituttaa yh-viikko-statuspäivitysten lisäksi myös voi-kun-väsyttää-kun-nukuin-vain-kuusi-tuntia-päivityksetkin. Ihan vaan periaatteesta.

Sunnuntaina tyttö menikin sitten vastavuorokyläilemään eskarikaverilleen. Kolme tuntia. Jumaliste kolme tuntia keskellä kirkasta päivää. Olipas syyllinen olo. Kävin lenkillä ja yritin nukkua. Odotin silti koko ajan, että milloin se tulee. Tiedän, että napanuorani on liian paksu ja tiukka ja suhteemme kaukana tyypillisestä äiti-tytär-suhteesta. Me olemme aina olleet me. Tiimi. Tyttökin halusi vielä lenkille uusilla lenkkareilla kotiuduttuaan niin pääsin sitten toiselle lenkille saman päivän aikana. Aurinko ihme kyllä ilahdutti koko pääsiäisen loistollaan ja kyllä sen huomaa energiatasossakin!

Sunnuntaina päästiin myös muorin possupatojen ääreen ja illaksi minä jatkoin leffaan. 21 tapaa pilata avioliitto.

Maanantaina reippailtiin laavulle makkaranpaistoon. Ei tarvinnut yksin käristellä; ollut varmaan grilli kuumana koko pääsiäisen.

Niin tulimme huhtikuuhun, hulluun kuuhun.
Puhjetkoon mullan alta uutta elämää.