Tukan säätöä ja säätöä

Eilen värjäsin tukan sitten kolme kertaa...
Juuri kun sain värinpoistoaineet päähän, soi puhelimen muistutus että matikan tentin alkuun aikaa 20 min.
Shit. Olipa sitten jäänyt vessankello (vessakello on hyvin_tärkeä_aamuväline) siirtämättä kesäaikaan. Kyse oli jo uusinnasta, kun olin unohtanut mennä ensimmäiseen tenttiin, joten eipä paljon ollut  vaihtoehtoja. Aine oli päässä sitten reilun tunnin... Empä suosittele... Melko oranssinkellertävänvivahteikas lopputulos oli....

Onneksi kaapista löytyi hätävaraväri ja sain tällä paniikkipurkilla ensin paikattua pahiten kärsineet ex-ruskeat raidat. Sitten hoksasin paikata samalla maantienvärillä muunkin osan päästä, mutta lyhyemmällä vaikutusajalla.

Kaveri tuli sitten tänään laittamaan teippipidennykset. Molemmat oltiin ensikertalaisia, mutta Oprin mahtavien ohjeiden avulla homma sujui kuin tanssi! Ja ihan super-mega-huippu-ihqu-tukka tulikin!! Aikaa kului vaan niin reippaasti, että muotoonleikkaaminen jää toiselle päivälle. Mähän siis aion leikata pidennyksiä aika rajusti, tarkoitus on päästä niiden avulla vain pahimman kasvatusvaiheen yli, mikään pitkän tukan ystävä en varsinaisesti ole.

*muoksista* Tässä kuva muotoon leikatusta päästä. Eipä tuosta pidennyksiä edes huomaa :) Kyseessä on siis Rapunzelin 2-väriset, liekkö alunperin 45-senttiset. Teippinä Simply Natural, joka ainakin otti hyvin kiinni, katsotaan sitten millainen poistontuska tulee olemaan.

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai.

Mikä siinä on.

Että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ei sitten nukutua ikinä hyvin. Naapurin nuorimmainen huusi vuorotellen Mersun kanssa. Puoli kolmelta kattelin vielä kelloa. Toi kesäaikaan siirtyminen luo lisäksi omat jetslaaginsa.

Mersulla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhtä kissoista. Sitä yhtä, joka öisin kärsii jonkunlaisesta eroahdistuksesta tai hylkäämisenpelosta tai lapsuuden luomasta posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja raahailee siitä hyvästä ulisten ja itkien pipoja ja sukkia makuuhuoneen oven eteen. Ovihan on siis aina auki, myös öisin. But it's hard to be a kissa.

Naapurilla taas tarkoitetaan tässä yhteydessä siskoani, joka asuu perheineen tuossa talon eteläsiivessä. Minä asutan tytön ja kissojen kanssa tätä pohjoista päätyä. Näin on menty nyt 7kk enemmän ja vähemmän -mutta pääasiassa enemmän- sopuisasti. Maanantain huonojen uutisten kerhoon tuli viesti myös asunnonkatsojista. Tämä on siis myynnissä ja vuokralla tässä ollaan vaan. Itsemme kannalta toivotaan, ettei menisi kaupaksi. Ystävien, joiden tuvassa siis majailemme, kannalta toivomme tietysti että talo menisi kaupaksi. Sellaista on elämä. Ihan kaikella on kaksi puolta.

Mulle muuttaminen ei onneksi ole ongelma. Niitä on vasta 13 takana (10 vuodessa), niin että rutiinilla menee moiset pikkuhommat. Muuttaminen on mukavaa. Paitsi se kantajien ja autojen metsästys. Ehkä sen haasteellisuus tosin korreloi jotenkin tän muuttotahdin kanssa... ;)

TOSIN täytyy tunnustaa, että ehkä tässä iän myötä on alkanut pahinkin reissunainen vähän haikailemaan jonkunlaista pysyvyyttä elämään. Ehkä voisi ittensä johonkin asuntolainaan sitouttaa... Nyt kun näyttäisi siltä, että sitä on jotenkin sohlannut itsensä sellaiseen työpaikkaan, jossa voi edes kuvitella olevansa vähän pidempäänkin... Mutta kyllä sen mielisi olevan hyvä kämppä sitten se! Tässä iässä on myös se huomioonotettava seikka, että alkaa olla kouluikäisiä lapsia... Tai siis yksi semmoinen melkein-esikoulu-ikäinen... Jokatapauksessa organisaation sijaintipäätöstä pohtiessa tulisi ottaa huomioon myös nämä kouluasiat.  Ja sitten. Eihän sitä voi ohittaa niitä muitakaan potentiaalisia sitoutumisia niinku köhköh tarkoitan jotain semmosta vuosisadan rakkaustarinaa tjsp

Huooooooh. It's hard to be a tonttuwoman. Nyt meen Villa Sukalle ja katon tytöltä salaa loppuun tuon Suden salaisuuden, joka löytyi kirjaston lasten hyllystä, ja vaikuttaa hyvältä leffalta kun sitä iltapalalla aloiteltiin :D

Villa Vita Mia è aperto!

Zau!

V i h d o i n sain aikaiseksi aloittaa bloggaamisen sitten irc-gallerian kulta-aikojen...

Täytynee panostaa ensimmäiset päivät tuon ulkoasun kanssa askarteluun ennenkuin pääsee hyvillä mielin sisältöä sisustamaan.

"Alussa oli elämä. Sitten tuli ihminen ja keksi, että kyseessä onkin ongelma." kirjoitti muutes Tommy Tabermann, joka oli viisas mies ;)