Ihan ensimmäiseksi:
Olipa mahtava reissu! Tallinna avasi aivan uudet puolensa, ihan toista kuin ne nuoruuden kaljakellunnat merekeskukseen.
Viking XPRS:llä mentiin mennentullen ja nopeasti sujui kaikki siirtymät ja lipunostot. Kotimatkalla olikin sellainen helle, että istuttiin kannella koko reissu.
Tallinnaan saavuttiin ukkosen jyrähtelevän fanfaarin saattelemana ja tihkusateessa kipitimme Kalev Spahan. Kyseinen kylpylähotelli on muuten sijainniltaan erinomainen: lyhyt matka sekä vanhaan kaupunkiin että satamaan. Hotellihuone oli siisti, lapsille kerrossänky. Ilmastointia ei ollut ja kun sattui vielä alkukesän hellejakso niin kyllähän sitä happi meinasi aamyöstä jo loppua kun neljä henkeä sullotaan kuitenkin suhteessa melko pieneen huoneeseen. Eipä onneksi reissun suunnitelmiin kuulunutkaan hotellihuoneessa hengailu joten huoneen arvosanaksi hinta-laatusuhteessa ihan 9+.
Itse kylpyläosasto oli melko perustasoinen. Sokkeloinen puku- ja suihkuhuone. Yksi iso allas ja pienempää melko perusporeallasta. Höyrysauna ja tavalliset saunat. Vesiliukumäet nyt tietenkin olivat minimyan suosiossa. Ja kyllä se isomyakin muutaman kerran putkesta viuhahti. Plussaa se, että vesiliukumäen valvonta-maisemissa oli yksi matala, lämmin hierova-allas. Mya makoilee mielellään lämpimässä vedessä kun napa ylettää pohjaan.
Ensimmäinen päivä kului shoppaillessa. Sadekuuro iski samaan aikaan nälän kanssa ja niin ollen afrikkalaisen ravintolan vessassa löytyi heti käyttöä uusille ostoksille. Muuten säät suosivatkin ja säätiedotuksen loppureissulle lupaama sateen todennäköisyys kutistuikin käytännössä 0-prosenttiin.
Tallinnassa vietettiin Vanhan kaupungin päiviä ja ohjelmaa oli monenlaista. Lauantaiksi sattui vieläpä lasten päivä ja liput eläintarhaan olivat euron kappale. Jonossa siis seisoi muutama muukin kuin meidän seurueemme. Eläintarhassa iski jo kuumuus ja uupumus pikkuväelle ja oli luovutettava ennen krokotiileja. Alue oli todella suuri, väkeä todella paljon ja aurinko todellakin paistoi täydeltä taivaalta lämmön ollessa varjossakin kolmessakymmenessä. Viereisen Rocca al Maren kauppakeskuksen italialainen ravintola virkisti pikkuväen ja ilmaisbussi kuljetti väsyneet jalat takaisin satamaan.
Pikku päivähuilin jälkeen armahdettiin lapset taas polskimaan ja tällättiin illaksi itsemme kaupungin rientoihin. Saapuessamme raatihuoneen torille lähdössä oli juuri sinfoniaorkesterin kepeä kesäbiisi Carmina Burana. Olihan tuo muikean kuuloinen kiviseinistä kaikuva kantaatti. Reittimme varrelle osui myös tulishow, kumpparitramppa, leikkipuisto, näköalaportaat ja lopulta varsinainen määränpää: Von Krahli Aed, tuo matkakumppanini tietämä ihastuttava virolainen ravintola. Alkupala kuulosti hyvin epämääräiseltä leipä-punajuuri-vuohenjuustomousse-härdelliltä mutta voi taivas miten taivaallista se oli. Lisäksi hintataso oli edullinen ja palvelu mitä parhainta. Suosittelen. Suosittelen myös pöytävarausta.
Sunnuntaina teimme vielä viimeiset ostokset listalta ja sen ulkopuolelta ja puksutimme alkuillan paatilla Suomeen. Viikonloppu oli l i i a n l y h y t ja maanantaiaamuna töissä meinasi olla sopeutumisvaikeuksia. Joten sehän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että etelänaapuriin tutustumista täytyy ehdottomasti jatkaa toisella kerralla.
 |
| African kitchen |
 |
| Kenguruita Tallinnan eläintarhassa |
 |
| Vanalinna Päevad |
 |
| Lastenpäivän tulishow |
 |
| Näköalapaikka |
