Matkaan lähtivät Mya, Mies ja tytöt 7v. Varoitus: Sisältää ikävää tilitystä.
Junibacken: Saavumme vihdoin reissun kohokohtaan. Junibacken satutaloon ja Astrid Lindgrenin satujen ympäristöt. Täytyy tunnustaa, että monet ympäristöistä kolahtivat ehkä enemmän meihin vanhempien edustajiin kuin tähän Risto Räppääjä -sukupolveen, jolle ei (pisto sydämessä) ole kaikkia Lindgrenin satuja luettu, toki mestoilla tuntui olevan puuhailtavaa tästä huolimatta. Tytöt alkoivat ehkä myös olla aavistuksen kohderyhmän ikähaitarin yläpäässä. 12 minuuttia kestävä satujuna sykähdytti kyllä koko porukan. Selostus on suomeksi ja miniatyyrit todella taidokkaat. Allekirjoittanutta sykähdytti myös talon "kirjakauppa", josta toki löytyi ihan kaikkea muutakin ropellettavaa kuin kirjoja. Saatoin ostaa itselleni Pikku Myy -enkelikellon (niitähän ei varmasti Suomesta saakaan ja -hetkinen- mitäs tekemistä muumeilla on Astrid Lindgrenin kanssa...) ja tulokkaalle pari tuttia... Koko Djurgårdenin alue on varmasti kesäaikaan mahtava paikka hengailla ja vaikka piknikkailla. Ihan muutaman metrin päässä toisistaan sijaitsevat mm. Vasa -museo ja Nordiska -museo.
Matkat: Club One muisti joululahjatarjouksella, joten reissu buukattiin kohtuuhintaan Tallinkin omasta verkkopalvelusta. Liitäntäkuljetukset täältä mailta hoidettiin itse henkilöauto & juna & ratikka (paluumatkalla taksi) -yhdistelmällä.
Laiva: Serenade palasi telakalta 15.2.2014 eli kaksi viikkoa ennen reissua. Viimeksi olen samassa veneessä ollut vuonna 2010, joten tokihan 10 miljoonan remontin tuomat muutokset kiinnostivat.
Hytti oli kannella 11 sijaitseva promenade -hytti eli ikkuna oli laivan kävelykadulle. Näissä perushyteissä ei ole tehty mitään. Heti ensimmäisenä iltana toinen lapsista sai kattolampun päähänsä, pöntön kansi oli irti ja kokolattiamatto edusti hyvin tyypillistä lajinsa edustajaa mustine karkkimälleineen. |
| Leikkihuoneen must-do: Kasvomaalaus |
Ruoka: Aamiaiset olimme varanneet etukäteen, muutoin päätimme mennä syömisten suhteen fiiliksen mukaan. Ensimmäisenä iltana fiilis olikin aikalailla Nälkä heti satamasta lähdön jälkeen. Kuten oli ehkä noin tuhannella muullakin laivan matkustajalla. Jonot joka paikkaan olivat pitkät. Kuljeksimme lueskelemassa ravintoloiden listoja. Seisova pöytä eli nykyiseltä nimeltään Grande Buffet oli jo täynnä, joten päädyimme jonon jatkoksi "iloisenkirjavia ruoka-annoksia ja puhtaita perusmakuja" tarjoavaan Mundoon. 1x valmiina tiskistä poimittu katkarapusalaatti oli ihan ookoo, mutta lämpimät ruuat olivat pikaruuaksikin ala-arvoisia: Pyttipannun perunat olivat raakoja, pekonihampurilainen kylmä ja lihapullat einespullien pahimmasta päästä. Salaattipöytään kuului majoneesipohjainen kaalisalaatti ja tuoresalaattia. Molempia tuli myös annoksen reunalla, joten herää kysymys, what's the point? Korista löytyi onneksi jopa hitusen lämmintä vehnäsämpylää, joten elihän sillä yhden illan.
Mies jo syljeskeli koko paikalle, kunnes tuli aika lunastaa lupaus lapsille tarjottavista jäätelöistä ja omaakin kahvihammasta kolotti. Kysymällä selviää: Hetken mietittyään pomppulinnan luona hengaileva henkilökunta totesi jäätelöä saavan ainoastaan Mundosta. Siispä takaisin. Jäätelöaltaasta löytyi jokaiselle jonkinlainen Kingis-puikko ja aikuisille sitä iänikuista pahaa "abc-kahvia". Jäätelöannokset palloineen ja härpäkkeineen jäivät haaveeksi. Kuten ne jäivät haaveeksi myös tanssi- ja showravintola Atlantis Palacessa, jossa esiintymässä oli Sanni prinsessoineen ja astronautteineen: Lastenboolia myytiin erillisestä pöydästä, mistä ei saanut mitään muuta, ja jonotettuamme toiselle tiskille omia juomiamme otimme lapsille samalla sieltä alkottomat "Hula Shaket" (sinistä boolia ei saanut kuin sille varatusta pisteestä). Epämääräisen rusehtavaan pirtelöön limmottiin säilykekirsikka ja appelsiiniviipale sellaisenaan uppoamaan. Ei ollut mikään lastensuosikki ja niimpä seurueen ainoan alkoholinjuojan sekoitustikusta käytiin taistelu. Tosin myös tuo tilattu Pina Colada jäi juomatta. Seuraavaksi illaksi oltiin jo viisastuttu ja ostettiin laivan lelukaupasta omat vilkkuvat jääpalat.
Ruuankin suhteen viisastuimme ja mies jonotteli jo ajoissa pöytää buffetin ensimmäiseen kattaukseen. Jonossakin meinasi tosin tulla snägäri-efekti, kun kahdesta jonosta piti muodostaa yksi palvelevien kassojen puutteessa ja se oma paikka kun siellä jonossa on jokaiselle suomalaiselle - ja tässä tapauksessa muutamalle muunkin kansallisuuden edustajalle - kunnia-asia, vaikka henkilökunta käskisi miten käyttäytyä. Buffet-ruoka oli ihan kelpoista ja riittoisaa, joukossa oli perinteisen lohen ja kermaperunoiden lisäksi vähän jännittävämpiäkin makuja kuten aasialaista katukeittiötä. Mutta mutta, se uudistus.... Tokihan aika kultaa muistot, enkä muista minkä värisellä jakkaralla neljä vuotta sitten illallistin, mutta äkkiseltään en huomannut paikassa mitään eroa entiseen. Paitsi semmoiset viehättävät väriä ja tekstiä vaihtavat valotaulut ruokapisteiden yläpuolella, jossa aamuisin luki eri kielellä "hyvää huomenta". Huisaa.
Kylpylä: Kovasti yhtiö vouhkaa mediatiedotteissaan kokonaan uudistuneesta Sunflower Oasis -kylpylästä. Tämähän se vasta pettymys olikin. Sauna ja suihkuosastoille ei oltu tehty mitään; miesten puolen kiuas oli kylmä ja naisten puolen löylykauha rikki. Pukuhuoneen lattia lillui nukkaa ja likaa, suihkut eivät sopineet suihkupidikkeisiinsä ja tunnelma suihkutiloissa on kaikkea muuta kuin SPA.
Kylpyläpuolen ainut mediakuva kertookin siitä jo kaiken: Kylpylässä on Itämeren suurin poreallas. Ja kaksi vähän pienempää. Lasten allas on amme, johon kaksi lasta mahtui, mutta kolmas teki jo ruuhkan. Ruotsalainen mies ajoi höyrysaunassa partaansa. No, ainahan tämäkin kokemus hytin suihkun voittaa.
| Kuva: http://www.tallinksilja.com/fi/web/fi/silja-serenade#tabs-content-6 |
Tax free: No kyllä! Täällä sen huomasi, että tilaa on! Tax freen parfyymi- ja alkoholipuoli on valtava. Kävelykannella on lisäksi pienempiä myymälöitä, joissa mm. Marimekkoa, Nokiaa ja Muumia. Kyllä täälläkin rahaa saa palamaan. Harmi, ettei omia suosikkejani Polka -karkkeja ole enää laivoiltakaan saanut vuosiin, mutta Van Sloten salmiakit sentään kuuluivat valikoimiin yhä.
Tukholma: Koska koko reissu päätettiin tehdä fiiliksen ja jaksamisen (35. raskausviikko) mukaan, päätimme Tukholman kohteemmekin vasta laivassa. Junibacken kuulosti riittävän iisiltä kohteelta. Tässähän muuten pääsee vähän kehaisemaankin; laivan infossa oli kyllä todella auttavaista väkeä. Siitä siis liikkumisohjeet ja bussiliput, heidän suosituksestaan valitsimme paikallisbussit, jossa alle 12-vuotiaat matkustavat viikonloppuisin ilmaiseksi. Näin ollen myös aikataulut ovat vapaampia kuin Tallinkin omilla busseilla, sillä tuo 76 numeron bussi suhaa väliä 10 minuutin välein.
 |
| Kissankulmassa tilanne päällä Junibackenissa |
 |
| Junibackenissa riittää ihasteltavaa lattiasta kattoon |
Loppusanat: Päällimmäiseksi fiilikseksi valitettavasti jäi lievä pettymys: Silja Serenade & Symphony ovat jo omasta lapsuudesta tutut ja olen mieltänyt ne jotenkin aina Itämeren perheystävällisimmiksi risteilylaivoiksi. Nyt oli meininki ihan toinen ja uudistuksen jälkeen tarkoitus on selkeästi profiloitua enemmän aikuisempaan makuun. Myös meininki laivoilla oli Tallinnan edustalta tuttua: Oksennusta lattioilla, paikat rikki ja meteliä hyttikäytävällä läpi yön. Rahalla saa ja hevosella pääsee: Lapset vaiennettiin pallomeressä (jolle ei ole myöskään tehty uudistuksessa yhtään mitään) ja kasalla krääsää ja karkkia. Tukholma toki olisi varmasti kiva matkakohde, mutta eittämättä alkaa hotellimatka pikaisella ylityksellä houkuttelemaan ahdasta ja ahdistavaa hyttiä enemmän.
Suosittelisin: Nuorille aikuisille ja kaveriporukassa juhlijoille. Varttuneen väen tyttöjen illoille. Eronneille ja karanneille.
Menisinkö toiste: Ainahan näille tulee mentyä, vaikka yleensä käteen ei juuri mitään jää. Se nyt vaan on jotenkin niin helppo tapa saada "jotain" vaihtelua arkeen. Mutta en nyt ainakaan vähään aikaan.
