keskiviikko 14. marraskuuta 2012

It's too late to die young.

Nainen alkaa kuulemma murehtimaan ikääntymistään 29-vuotiaana eli viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Murehtimisen sijaan päätettiin järjestää oikein kunnon pirskeet. En ole oikeastaan koskaan juhlinut syntymäpäiviäni, joten kyllä nyt on korkea aika.

Tila on viehättävä juhla-ja kokoustilakäyttöön tarkoitettu "vintti" tuosta miun naapurista ja kutsut lähteneet. Kuuskymppisiä siis sissyn kanssa juhlitaan.

Ai että mä olen täpinöissäni! Kaivellut vanhaa musaa, ysärijytkettä ja unohduksissa olleita renkutuksia. Ja tietysti, Kikkaa.

Tarjolle tulee tapaksia á la Kesti ja sangriaa. Kutsussa oli runo:

"On aika nauttia kuohuviiniä,
asu vapaa, ei niin fiiniä.
Boolia talon tapaan,
tapasta ja kakkua napaan.
Siitä ei pahastu kukaan,
jos otat omat pullot mukaan.
Juhlissa saa siis naukata snapsia,
joten ethän ota mukaasi lapsia."

Tuon kauniimmin ei osattu sanoa, että tarjolla ei ole kunnon ruokaa, emmekä aio juottaa koko kööriä emmekä varsinkaan halua lapsia jalkoihin pyörimään :D

Pientä ohjelmanpoikasta on suunnitteilla, mutta muutoin halutaan ihan vapaamuotoiset ryyppäjäiset.
Voi kun mahdollisimman moni pääsisi tulemaan!!
Mitä muuta voi tälläiseen synkkyyteen auttaa paremmin kuin BILEET!!! :D

No laineet ja lämpö tietty;
Toissa viikonloppuna oltiin KumpeliSpa:ssa ja viime viikonloppuna Peurungan kylpylässä.
Hotelli Valo entisen Reumasairaalan tiloissa on avattu ja siellä elvytetty allasosastoa, ajattelin tänä perjantaina käydä testaamassa sen muksupeuhulan.
En ole uimahalli-ihmisiä, koska olen äärimmäisen viluinen tapaus, mutta noi kylpylät on kyllä jotenkin ihaniii. Varsinkin Kumpeli; siellä kun saa hipsutella tossuissa ja kylpytakissa allasosastollakin ja saunat ovat ihan altaiden vieressä, eikä tarvitse sitä perinteistä rallia suihkuun-saunaan-suihkuun-saunaan tehdä. Suihkutkin näet löytyy allasosastolta (legendan mukaan siellä on nähty vilauksia alastomista vartaloistakin, tiedä sitten...). Kylpytakki päällä voi myös hiippailla suolahuoneeseen, lämmitettyihin rentoutumistuoleihin (näköala!!) ja pihalle. Marraskuinen tähtitaivas höyryävässä seurassa ei muuten ollut ollenkaan huono muistijälki... ;)
Kumpeli ei ole varsinaisesti mikään lasten paikka, mutta on mulla ollut joka kerta oma jatke mukana ja hyvin se siellä on mukana mennyt.

Peurungan ehdoton hitti on sadan metrin vesiliukumäki. Mäkin laskin monta kertaa ja lapsi laski vielä useammin. Tuo 6-vuotias kun osaa jo mainiosti uida ja käyttäytyäkin satunnaisesti julkisilla paikoilla, niin uskalsin sen laskea yksinään sinne. Tosin ei sinne voi hukkuakaan, kun ei laske ollenkaan altaisiin. Mitä siinä sitte ite voit ku toinen jonottaa vartin liukumäkeen. Ei siinä saunomaankaan (ei pärjää Kumpelille) voi lähteä. Meni sitten mun osalta kuntouinniksi kun vetelin sammakkoa ainaki miljoonasataametriä (en ole kuntoilijaihmisiäkään).

Peurungan ja Kumpelin molempien  valttikortti on tunnelma ja valaistus. Muhun ainakin uppoaa lempeät värivalot, futuristinen merimaisemascreeni ja zen-musiikki!

Kyllä näillä eväillä saadaan marraskuu kohta pulkkaan. Jes!
Matkat syvemmille aalloille nimittäin ovat nyt vähän jäissä tuon mun strategiasuunnitelman vuoksi...
Ellen voita Veikkauksen joulukalenterista :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti