Matkakertomus: Turkki, Alanya, Kleopatra Tower 21.-28.10.2013

Deturin äkkilähdöllä matkaan lähtivät Mya, Mies ja tytöt 7v

Lennot: Corendon. Turkkilainen yhtiö, perus-boeing-737. Ei mitään spessuherkkua, muttei mitään moitittavaakaan. Kovin oli tasaista kyytiä taas. Kotimatkalla istuttiin koneessa puoli tuntia ekstraa, kun Turkin armeijalla oli kentällä joku harjoituslento.

Hotelli: Kleopatra Tower -huoneistohotelli. DDD+ Lähellä kaikkea: Ranta 400m, keskusta 400m. Vilkas tienristeys 0m. Eli sinänsä huono munkki kävin huoneen suhteen, että parveke oli juuri 7-haaraiseen risteykseen päin ja paikallisen liikennekulttuurin ansiosta omat yö- ja päiväuneni olivat koko reissun melko katkonaiset. Mutta kaikkea ei voi saada, varsinkaan edullisella äkärillä.

Hotellin altaalla

Auringonlaskua Kleopatra-rannalla

Huoneet sinänsä ihan ok-tasoiset, peruskeittiövarusteet (joita tosin ei riittänyt neljälle), kaksi iiiisoa parveketta. Lapsille lisävuoteet sohvasta. Siivous joka päivä. Hotellin uima-altaan vesi alkoi olla tähän vuodenaikaan jo todella kylmää, mutta kyllä lapset siellä pulahtelivat.

Alanya: Turkki-neitsyyteni menetys ei ollut mikään maatajäristävä kokemus. Säät toki suosivat, joka päivä paistoi pilvettömältä taivaalta niin että varjossa oli n. +28, merivesi +23, iltaisinkin +18 (muut tarkenivat shortseissa, minä vilukissa tietenkin sitkeästi villatakissani). 

+Rannat. Alanya on siitä oiva rantalomakohde, että kaksi hieman erilaista rantaa on kävelymatkan etäisyydellä. Kleopatra-ranta (läntinen) on tuulisempi ja karkeahiekkaisempi. Ja vilkkaampi ja kalliimpi (aurinkotuoli 5 liiraa/kpl). Itäinen ranta on hienohiekkaisempi, rauhallisempi ja halvempi (aurinkotuoli 2,5 liiraa/kpl).

Tuulisen rannan aalto

Auringonlaskua Itäisellä rannalla

+Etäisyydet. Kaikki on lähellä. Ravintolat, vesipuistot, shoppailupaikat. Lasten kanssa kiva käpsytellä.

+Hintataso. Euron kurssi osui reissumme aikaan varsin hyväksi (2,6) ja Turkissa pärjää pienelläkin reissubudjetilla mainiosti. Huoneistohotellista huolimatta meilläkin meni ihan "törsäämiseksi" kun ennakkosuunnitelmista huolimatta söimme 2x päivässä ravintoloissa ja tietenkin min. 2x jäätelöbaari vielä lisäksi. Taksilla (kunhan tarkastaa lähtöhinnan, mitä me emme ensimmäisellä taksimatkalla tehneet) ajelee Alanyassa edullisesti ja nopeasti.

-Tuputtaminen ja krääsä. Tämähän nyt pitää olla Turkkiin matkaavan tiedossakin, mutta kyllä se tuputtaminen ja käsivarressa roikkuminen ja epätoivoinen kaikki-osaamani-suomalaiset-sanat-litanian hokeminen vaan tuppaa erakoitunutta suomihermoa kiristämään.Varsinkin, kun joka putiikissa on tismalleen samat feikkiadidakset ja lippikset. En ostanut itselleni mitään muuta kuin pakollisen matkamuistomagneetin. Basaarissa pätee yhä tinkimissäännöt. En osannut ja maksoin lapsen korukrääsästä ihan liikaa (toki silti reilusti alle Suomen hintatason). Matkakumppani sai omien ostostensa hinnan pudotettua liki puoleen alkuperäisestä. Toki jos jaksaa ravintoloiden sisäänheittäjien kanssa rupatella, saattaa saada hyviä tarjouksiakin, juomia kaupan päälle jne. Me emme oikein jaksaneet. Ravintolakriteereissämme muutenkin oli päällimmäisenä leikkipaikat tms hippajuoksumahdollisuudet. Ja tietenkin jäätelölista.

Ruoka: Edelleenkin suurena välimerenruuan ystävänä Turkki ei tuonut makuhermoilleni suuria tuntemuksia. Lista oli joka raflassa likipitäen sama ja tietenkin kaikilla pohjoismaisilla kielillä. Reissun parhaimmat kebabit osuivat lapsen lautaselle viimeisenä iltana. Lapselle muutenkin pointsit: Valitsi ruokansa lastenlistalta ehkä kerran koko reissulla, muulloin piti pyytää pienempänä annoksena aikusten listalta ja reippaasti maisteli uusia makuja.

Uskonto: Kaikesta turistivaltaisuudestaan huolimatta Alanyassa näkee selvästi islamin vaikutuksen: Naisia ei juurikaan näy työelämässä ja he käyttävät huivia. Ensimmäiselle hotellin tarjoilijalle avauduttuani meidän uusperhetarinan päätimme pidättäytyä kaunistellussa versiossa, jossa tytöt olivat kaksosia ja meille kolmas tulossa. Turkkilaiset ovat uteliaita ja puheliaita. Kaupan setä saattoi yhtäkkiä alkaa avautumaan heikosti sujuvasta bisneksestä ja ravintolan tarjoilijat (joita oli muuten joka kuppilassa vähintään viisi asiakasmäärästä riippumatta) perheestään... Myös moskeijat rukouskutsuineen kuuluvat Alanyassa läpi liikenteen ja turistien mekkalan. Myös aamuyöstä.

Damlatas Aquapark

Loppusanat: Uusperhebootcampilla saatiin aurinkoa, vettä ja yhdessäoloa. Opittiin perheenjäsenistä paljon enemmän kuin tällä tapailumetodilla puolessa vuodessa. Kaikkien pinna kesti kiitettävästi. Yksi matkapahoinvointioksu bussissa kotimatkalla ja yksi laastari kiipeilytelineestä pudonneelle. Kuittaisin loman onnistuneeksi.

Suosittelisin: Nuorille aikuisille ja kaveriporukassa juhlijoille. Myös lapsiperheille, jos omaa hyvät unenlahjat tai panostaa hieman enemmän hotellin valintaan. Alanyassa on kaksi vesipuistoa ja ainakin bussin ikkunasta näkyi jokin huvipuiston tapainenkin. Rantalomailijalle.

Menisinkö toiste: Turkkiin kenties, Alanyaan tuskin. Itse kaipaisin lomaani enemmän paikallista sävyä. No ehkä jälleen kerran sillä äkkilähdöllä lämmön toivossa saattaisin hairahtua.

Reissun suurin simpukka