Empä olisi tätä vuosipäivää lapselle suonut.
Ihan alusta ei oo tallessa, mutta heinäkuusta eteenpäin tyhjiä lupauksia on tallessa 8 kpl.
On ihailtavaa, että rustataan nettiadresseja, millä taataan biologisten vanhempien oikeuksia, isien tasavertaisia oikeuksia ja rekisteröidyssä suhteessa elävien oikeuksia, mutta milloin oi milloin ne lasten oikeudet saataisiin toteutumaan.
Meni.
Ihan alusta ei oo tallessa, mutta heinäkuusta eteenpäin tyhjiä lupauksia on tallessa 8 kpl.
On ihailtavaa, että rustataan nettiadresseja, millä taataan biologisten vanhempien oikeuksia, isien tasavertaisia oikeuksia ja rekisteröidyssä suhteessa elävien oikeuksia, mutta milloin oi milloin ne lasten oikeudet saataisiin toteutumaan.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
2 §Tapaamisoikeus
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.
Siinä se. Lakiin kirjoitettu. Laissa ei ole vaan mitään keinoa saada näitä oikeuksia toteutumaan tai rangaista niitä noudattamatta jättänyttä.
Lapsi itkee tasaisin väliajoin. Isäänsä, ikäväänsä, muistoja. Laitoimme isän kuvan kehyksiin sängyn yläpuolelle, siihen suojelusenkelitaulun ja suojelusenkelirunon väliin. Siinä se on enkelinä. Muistona. Lapsen muistot alkavat värittyä ja isukki on saanut sädekehän päänsä päälle.
En ole lähtenyt mukaan siihen. En puhu etävanhemmasta pahaa, mutten todellakaan patologisen valehtelijan sädekehää kiillota. Isillä on semmonen vaiva, että se valehtelee, vaikkei tahtoisi. Sanoo tulevansa, eikä tule. Ihmisillä on kaikenlaisia semmoisia vaivoja, mitä ei näe. Kyllä lapsi sen ymmärtää. Huokaisee, kääntyy seinään päin. Nielaisee.
Äiti itkee sitten illalla kun istuu tässä pimeässä yksin. Sitä mustaa aukkoa, jota isi kaivaa lapsen sisälle pelkästään sillä, ettei ole. Sitä tuntia, paria edes, pari kertaa vuodessa. Pidemmistä tapaamisyrityksistä luovuin jo ajat sitten.
Sitten äiti itkee sitä, kuinka paljon on tehnyt, että lapsella olisi isä, edes ripauksen edes joskus. Antanut anteeksi, uudelleen ja uudelleen. Kuunnellut valheita. Vaatinut vastauksia ja ollut vaatimatta.
Seksiäkin joskus. Muukin syy tulla kun istua pari tuntia muksua kattomassa.
Ja aina uudestaan niellyt ylpeytensä, ja pyytänyt tulemaan.
Tuun sit heti kuun alussa käymään.
Huomenna selviää, mikä päivä pääsen käymään.
Tuun sitte tupareihin viimeistään.
Pe on vapaa ja ehkä lauantai, miten teille passais?
Kiinnostaa. Älä nyt turhaudu. Jos mä to tulisin?
La alkaa viikon vapaa, et silloin ois mahollisuus.
Laitan ma viestiä vapaista, niin sovitaan tarkempi aika.
Vituttaa niin. Ja surettaa. Miten monta vuotta tätä 101 hassua kysymystä ja vastausta -leikkiä on leikitty.
En tiedä mitä järkeä tässä on. En kai viitsisi edes yrittää, ellei muksu niin kovasti kaipaisi. Joskus toivon, ettei se olisi isäänsä koskaan tavannutkaan. Vaikka kai semmoisillakin jonkunlainen aukko johonkin sielunsyövereihin jää. Mutta varmasti kuitenkin pienempi. Ei voi kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Ei tästä kai ole kivutonta tietä. Mielessä on aina miksi?
Miksi se sanoi alusta asti, että tahtoo olla mukana? Miksi se valehtelee aina vaan että on ja tahtoo ja kiinnostaa vaikka selkeästi ei vois vähempää kiinnostaa? Eikö siinä oo sen vertaa miestä, että sanoisi ettei hänestä tähän ole? Oli siitä kuitenkin joskus. Osasi olla hienosti lapsen kanssa aina kun oli.
Milloin minä saan luovuttaa? Vai menikö se hetki jo?
Ja mitä ihmettä sille lapselle sanotaan? Että isillä on nyt uusi elämä mihin me ei kuuluta, eikä se enää tule täällä käymään? Että lakkaa haaveilemasta koko tyypistä.
Jos lapsella olisi tonni, se lähtisi isin kanssa reissuun. Joskus pelkään, että se tekee sen. Karkaako se murrosikäisenä etsimään isäänsä, jos nyt luovutan?
Jos lapsella olisi tonni, se lähtisi isin kanssa reissuun. Joskus pelkään, että se tekee sen. Karkaako se murrosikäisenä etsimään isäänsä, jos nyt luovutan?
Ja jos en luovuta, niin kuinka syvän reiän se ehtii kaivaa tyhjillä lupauksillaan?
Eniten, kaikkein eniten, pelkään että tytär on kuten äitinsä ja antaa itseään vetää kuin pässiä narussa. Mää mää, miehet tänne, antaa juoksuttaa vaan, mää mää. Vitun lammas. Minähän se tässä oon esimerkkiä näyttäny. Miten hiton sekaisin on äiti, kun haluaa lapsen elämään tuollaisen ihmisen?
Lapsi lakkasi jo uskomasta joulupukkiin, hammaskeijuun ja pääsiäispupuun.
Ehkä jo isäänkin.
Eniten, kaikkein eniten, pelkään että tytär on kuten äitinsä ja antaa itseään vetää kuin pässiä narussa. Mää mää, miehet tänne, antaa juoksuttaa vaan, mää mää. Vitun lammas. Minähän se tässä oon esimerkkiä näyttäny. Miten hiton sekaisin on äiti, kun haluaa lapsen elämään tuollaisen ihmisen?
Lapsi lakkasi jo uskomasta joulupukkiin, hammaskeijuun ja pääsiäispupuun.
Ehkä jo isäänkin.
Nyt mä kirjoitan sen tähän, kun ääneen sitä ei saa sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti