Tämä on jo toinen kerta, kun vertaan pakolaista koiraan, joten mut saa kivittää.
Eli tällä kertaa pohdinnassa on, miten kertoa lapsille pakolaisista.
Mediassakin aihetta on käsitelty mm. Hesarissa
http://www.hs.fi/m/elama/a1441773595236
On toki myös somessa joku ehtinyt tuohtumaan, kuinka oli oikein joku opettaja mennyt asiasta puhumaan. Huoh.
Olen ennenkaikkea tullut siihen tulokseen, että tunne lapsesi. Tiedän alakoululaisen, joka lukee hesarin aamupalaksi ja sitten on tämä toinen evvk-äärilaita, jota meidän perheen ikäluokat edustavat.
Asia on tärkeä ja aiheessa kun nyt vaan on se huoli- ja levottomuusasiakin, niin olen koittanut puhua. Ensimmäisen -mielestäni ihan hyvin menneen- keskustelun jälkeen tuli otsikossa esitetty kysymys _täsmälleen_ samalla äänensävyllä, kuin koira-keskusteluidenkin jälkeen. Totesin, että emme pureudu aiheeseen kovinkaan syvällisesti.
Miten sitten kertoa siitä huolesta lapselle? Mitä pienempi (fyysisestä iästä viis!) sen konkreettisemmin? Eli suomeksi miten?
En halua sanoa, että älkää kulkeko yksin pimeällä nyt kun Ne tulee. Toisaalta en ole varma meneekö yleispätevä varoittelu jakeluun.
Viime yönä valvoin taas (se nyt ei ylitä uutiskynnystä). Nuorin kömpi kainaloon ja yhtäkkiä minut valtasi tunne, miten pelottava paha maailma on heti ikkunan takana (koska tämäkin toistuu noin 2-3 kertaa yössä, usein huudon kera, niin se ei normaalisti aiheuta tälläisiä tuntemuksia, vaan pikemminkin se paha on tuntunut olevan talon sisäpuolella). Täällä me olemme turvassa. Lämpimässä. Tässä rumassa seitkytlukulaisessa pikkutönössämme täällä vanhan pellon pohjassa, missä suurin vaara on hallan vaara.
Että miten ihmeessä minä sen kerron lapsille? Että älkää astuko tuosta ovesta ulos, kun teidätkin syödään elävältä, pala kerrallaan, kuten meidät kaikki muutkin.
Eli tällä kertaa pohdinnassa on, miten kertoa lapsille pakolaisista.
Mediassakin aihetta on käsitelty mm. Hesarissa
http://www.hs.fi/m/elama/a1441773595236
On toki myös somessa joku ehtinyt tuohtumaan, kuinka oli oikein joku opettaja mennyt asiasta puhumaan. Huoh.
Olen ennenkaikkea tullut siihen tulokseen, että tunne lapsesi. Tiedän alakoululaisen, joka lukee hesarin aamupalaksi ja sitten on tämä toinen evvk-äärilaita, jota meidän perheen ikäluokat edustavat.
Asia on tärkeä ja aiheessa kun nyt vaan on se huoli- ja levottomuusasiakin, niin olen koittanut puhua. Ensimmäisen -mielestäni ihan hyvin menneen- keskustelun jälkeen tuli otsikossa esitetty kysymys _täsmälleen_ samalla äänensävyllä, kuin koira-keskusteluidenkin jälkeen. Totesin, että emme pureudu aiheeseen kovinkaan syvällisesti.
Miten sitten kertoa siitä huolesta lapselle? Mitä pienempi (fyysisestä iästä viis!) sen konkreettisemmin? Eli suomeksi miten?
En halua sanoa, että älkää kulkeko yksin pimeällä nyt kun Ne tulee. Toisaalta en ole varma meneekö yleispätevä varoittelu jakeluun.
Viime yönä valvoin taas (se nyt ei ylitä uutiskynnystä). Nuorin kömpi kainaloon ja yhtäkkiä minut valtasi tunne, miten pelottava paha maailma on heti ikkunan takana (koska tämäkin toistuu noin 2-3 kertaa yössä, usein huudon kera, niin se ei normaalisti aiheuta tälläisiä tuntemuksia, vaan pikemminkin se paha on tuntunut olevan talon sisäpuolella). Täällä me olemme turvassa. Lämpimässä. Tässä rumassa seitkytlukulaisessa pikkutönössämme täällä vanhan pellon pohjassa, missä suurin vaara on hallan vaara.
Että miten ihmeessä minä sen kerron lapsille? Että älkää astuko tuosta ovesta ulos, kun teidätkin syödään elävältä, pala kerrallaan, kuten meidät kaikki muutkin.
 |
| Turvapaikanhakijoita (huomatkaa myös uhanalainen amurinleopardi) saapuu junalla kaupunkiin, jossa on meneillään mielenosoitus ja vastamielenosoitus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti