Eläviä kuolleita

Eläviä kuolleita oli ensimmäisiä muistamiani teatteriesityksiä, jolloin syttyi joku tikku palamaan, että tästä mä tykkään. Eikä siitä sitten montaa vuotta mennyt, kun samaisella Jyränkölän lavalla sitä itse viipotettiin. Oon mä kyllä sairaan onnellinen, että saan tehdä duunia nyt täällä tuotantopuolella :)

Otsikko sinänsä oli kuitenkin tarkoitettu kuvaamaan mun suurta ahaa-elämystä tänään:
Ei Kuolleita -palstalta seurata kuolleita, vaan niitä eläviä.

Kuka on nykyään kenenkin kanssa ja onko niillä lapsia ja jos on niin montako.
Exät, nyxät, uus-, ja -puolisukulaiset ja tuttavat seisovat kaikki nykyään samassa rivissä sulassa sovussa. Jossei muualla, niin ainakin yhdessä paikassa: Kuolleita -palstalla. Siellä ollaan kaikki saman arvoisia. Siis tietty ne, jotka sinne pääsee. Kaikki ei pääse. Mutta jos ees jonkun listalla pääsisi, kait se on saavutus sekin, että on joku, jota kaivata? Kaikkein pahinta olisi olla kuollut elävä.

Toivottavasti oma "kaipaamaan jäivät"-lista olisi mahdollisimman pitkä.

Huomenna ei tarvitse vielä kaivata: Vaari täyttää 85. En olekaan koskaan noin suuria lukemia ollut juhlimassa.
Missäs myö nyt ollaan, kysyi vaari aina <3 Että sinänsä orastavia muistihäiriöitä ei niin edes huomaa ;)

Siskon kanssa mietittiin lahjaa sentäs pitkään! Kun mitään ei saa kuulemma ostaa. Keksittiin sitten hakea Kätsylästä käsintehtyjä sytytysruusuja (täällä muuten niiden ohje http://katsyla.vuodatus.net/blog/category/Sytykeruusut, voisi koittaa tehdä itsekin). Askarreltiin muokatuista valokuvista ja hörsylöistä kortti. Sekä sytykepalapaketin että kortin pohjana on päreet. Pikkusen hätäilemällä väsätty, mutta ihan kiva kuitenkin :)

Samalla mukaan tarttui muutama ihaaaaana huovutettu pääsiäistipu (kuvassa tuossa ruskeassa korissa). Ne lahjoitin työkavereille, kun turha tänne kissojen syötäväksi on moisia raahata. Rairuoho-ohratkin vein töihin, ja toin ne vasta nyt kotiin. Suoraan kissanruokapaikalle. Muruillekin vähän pääsiäistä ;)

(Kuva: katsyla.vuodatus.net)