Lupasin laitella yksityiskohtia mun linnani sisuksista, joten tässä näitä nyt on. En kutsuisi puuhastelujani varsinaisesti sisustamiseksi sen paremmin kuin pesänrakentamiseksikaan. Onhan näet päivän selvää, että lennän tästäkin pesästä pois ennenkuin viimeinen risukin olisi paikallaan. Kuten kaikista tähän astisistakin: 13 muuttoa 11 vuodessa takaa sen, että koti ei ole koskaan valmis. Mutta vielä joskus minäkin Sen oikean löydän. Siihen asti laittelen näillä tämmösillä höperöillä pikkujutuilla kotini itseni näköiseksi. Ja siis jos jonkun mielestä ikea ei ole oikea, niin voi olla katsomatta kuvat ja olla pilaamatta päiväänsä. Otan toki myös vastaan design-kalusteita ihan yhtä innokkaana kuin kaikkia muitakin kalusteita. Ikea- ja kirppistuoleja onkin vasta 18 niin että osa on jo muuttanut rappukäytävän puolelle kun ei sisälle mahdu...
Fanaattisena Välimeri-fanina tykkäisin, että keittiöni olisi suoraan Italiasta, enkä panisi pahakseni jos ruokailisin viiniköynnöksen alla. Koska tapoin sen ainoankin viinin taimeni, niin on tyydyttävä muoviseen. Vähän sama homma ruuan kanssa; Yksi italialainen kävi kylläkin taivaallista pizzaa tekemässä kyökissäni, mut emmä sit senkään kanssa tullu toimeen montaa päivää. Tyydyttävä noihin kaupan tarjoamiin vähän-sinnepäin-vaihtoehtoihin.
Koska riippumatto ei kaksioon mahdu, on tyytyminen riippukeinuun. Varsinkin lasten suosiossa tuntuu värkki olevan. Ja ihme kyllä, toinen kissoista kiipeää vaikka väkisin kyytiin joka kerta tuossa lölliessäni.
Tässä vielä tuo ikean punostuoli. On muuten yllättävän kelvollinen istuttava! Varsinkin kutomishommissa kun pitää olla viuhtoville kyynärpäille tilaa!
Kuvassa näkyy myös nämä järkyttävän retrot muovimatot! Sinänsä oon kyllä sitä mieltä, että muovimatto on ihan aliarvostettua sen käytännöllisyyden ja mukavuuden vuoksi. Nykyään saa hyviä, kohokuvioituja kuosejakin, esim. laminaatti- tai laattajäljitelmää. Mutta on se ah niin ihanan kallista, että päätin vuorata pahimmat paikat matoilla ja sietää asian. Ei tänne jäämään olla tultu.
Lukuisissa tuoleissani tehdään tietenkin mielikuvamatkoja lämpimään ja nautiskellaan Suomen parasta matkailulehteä eli Mondoa.
En ole muita koskaan lukenutkaan, eli mielipide on täysin subjektiivinen.
Mondoa lukiessa maistuu kahvi (cappuccinoa jos olis) tai rooibos-tee (oli päässyt kuvanottohetkellä loppumaan!) Afrikan Tähti -mukeista. Kuumalla nesteellä noista kaupungeista paljastuu tuleeko rosvo, jalokivi vai tyhjä.
Näiden hankinta olikin varsinaista Afrikan Tähti-peliä! Paikallisen lelukaupan setä sai tilattua 12 kpl joista valitettavasti kaikki oli samanlaisia eikä mistään tule afrikan tähteä. Byää! JOS joku jostain löytää semmoisen tai sen kolmen mukin lahjapakkauksen, joista tiedän yhdessä sen olevan, niin yhteydenottoja allekirjoittaneeseen välittömästi!
Olkkarin ikkunalla on mun mereni alias Kotilokaupunki. Pitäis päästä välimerelle hakemaan oikeaa hiekkaa. Tämän kertainen asetelma on tyttären käsialaa. Keskellä makaa viimeisellä leposijallaan Patrik Tähtönen. (Okei, tuli vähän paha mieli katsottuani Paavo Pesusieni the Movien)
Ei sitten niitä sopivia kehyksiä löytynyt niin tein ne(kin) bambusta ja kuitulevystä ja maalasin yhdet vanhat valkoiseksi.
Siellä on taas se mun mentaalinen riippumatto.
Tässä vielä kuva seinästä, en muista olenko jo laittanut. Lause viehättää mua ensinnäkin siksi, että sehän pätee elämässä kaikkeen. Sitä jos tulee märehdittyä kaikenlaista ja seuraavia siirtoja, niin usein kyse on vaan uskaltamisesta: Ensimmäisen askeleen ottamisesta.
Ja sit toisaalta siksi, että nämä laminaatithan on mulla tosiaan ollu ensin lattiassa, askelten alla. Our steps.
Kehuskeltava vielä mun viljelmillä: Paprika ja tomaatti ovat kuin ovatkin talvehtineet, vähän kituvina, mutta kuitenkin. Paprikassa on jo nuppukin, joten olen varsin toiveikas sadon suhteen. Lisää yrttejä on itämässä rappukäytävän ikkunoilla, koska täällä sisäpuolella on noita petoeläimiä idunpureskelijoita. Ja minä kun haluan persiljat, tillit ja muut kasvini täysikasvuisina. Vesimelonikin muuten iti loistavasti. En tiedä missä mä sen aion kasvattaa. Ehkä tungen kesällä salaa tuonne jonnekin pihalle...? Mummolan pitsiverhoa selittelen sillä, että etelänpuoleinen ikkuna on nyt jo aurinkoisella säällä aivan liian kuuma ja kasveille on pakko alkaa kehittelemään varjostusta ja tuuletusta!
(oikeestihan mä vaan tykkään siitä)
 |
Koska riippumatto ei kaksioon mahdu, on tyytyminen riippukeinuun. Varsinkin lasten suosiossa tuntuu värkki olevan. Ja ihme kyllä, toinen kissoista kiipeää vaikka väkisin kyytiin joka kerta tuossa lölliessäni.
Kuvassa näkyy myös nämä järkyttävän retrot muovimatot! Sinänsä oon kyllä sitä mieltä, että muovimatto on ihan aliarvostettua sen käytännöllisyyden ja mukavuuden vuoksi. Nykyään saa hyviä, kohokuvioituja kuosejakin, esim. laminaatti- tai laattajäljitelmää. Mutta on se ah niin ihanan kallista, että päätin vuorata pahimmat paikat matoilla ja sietää asian. Ei tänne jäämään olla tultu.
Lukuisissa tuoleissani tehdään tietenkin mielikuvamatkoja lämpimään ja nautiskellaan Suomen parasta matkailulehteä eli Mondoa.
En ole muita koskaan lukenutkaan, eli mielipide on täysin subjektiivinen.
Näiden hankinta olikin varsinaista Afrikan Tähti-peliä! Paikallisen lelukaupan setä sai tilattua 12 kpl joista valitettavasti kaikki oli samanlaisia eikä mistään tule afrikan tähteä. Byää! JOS joku jostain löytää semmoisen tai sen kolmen mukin lahjapakkauksen, joista tiedän yhdessä sen olevan, niin yhteydenottoja allekirjoittaneeseen välittömästi!
Olkkarin ikkunalla on mun mereni alias Kotilokaupunki. Pitäis päästä välimerelle hakemaan oikeaa hiekkaa. Tämän kertainen asetelma on tyttären käsialaa. Keskellä makaa viimeisellä leposijallaan Patrik Tähtönen. (Okei, tuli vähän paha mieli katsottuani Paavo Pesusieni the Movien)
Ei sitten niitä sopivia kehyksiä löytynyt niin tein ne(kin) bambusta ja kuitulevystä ja maalasin yhdet vanhat valkoiseksi.
Siellä on taas se mun mentaalinen riippumatto.
Tässä vielä kuva seinästä, en muista olenko jo laittanut. Lause viehättää mua ensinnäkin siksi, että sehän pätee elämässä kaikkeen. Sitä jos tulee märehdittyä kaikenlaista ja seuraavia siirtoja, niin usein kyse on vaan uskaltamisesta: Ensimmäisen askeleen ottamisesta.
Ja sit toisaalta siksi, että nämä laminaatithan on mulla tosiaan ollu ensin lattiassa, askelten alla. Our steps.
Kehuskeltava vielä mun viljelmillä: Paprika ja tomaatti ovat kuin ovatkin talvehtineet, vähän kituvina, mutta kuitenkin. Paprikassa on jo nuppukin, joten olen varsin toiveikas sadon suhteen. Lisää yrttejä on itämässä rappukäytävän ikkunoilla, koska täällä sisäpuolella on noita petoeläimiä idunpureskelijoita. Ja minä kun haluan persiljat, tillit ja muut kasvini täysikasvuisina. Vesimelonikin muuten iti loistavasti. En tiedä missä mä sen aion kasvattaa. Ehkä tungen kesällä salaa tuonne jonnekin pihalle...? Mummolan pitsiverhoa selittelen sillä, että etelänpuoleinen ikkuna on nyt jo aurinkoisella säällä aivan liian kuuma ja kasveille on pakko alkaa kehittelemään varjostusta ja tuuletusta!
(oikeestihan mä vaan tykkään siitä)
Jes, parasta! Sitä paitsi, mitä ihmettä on sisustaminen? Eikö se nyt ole sitä, että ite tykkää? En mä ainakaan jaksais "sisustaa" sitä varten, että joku mahdollisesti paremmin sisustava ja sisustustajun omaava tyyppi tulis käymään. Kerran viiteensataan vuoteen ;)
VastaaPoistaOot kyllä niin oikeassa! "Löytääksesi oman sisustustyylisi, sinun täytyy löytää ensin itsesi."
VastaaPoistaJa jos mä löytäisin itseni mieluummin jostain muualta, niin....